keskiviikko 16. elokuuta 2017

Suklaata. Kortteja. Kultaa.

Äh, onnistuin sit jotenkin poistaan tän tekstin... Tässä se on uudestaan julkaistuna...

-----

Bridgen SM-Swiss Imp's oli mukana SM-viikolla ja pelasin siinä Kipparin kanssa. Itse kisa oli la-su, mutta perjantaina lämmiteltiin jo vähän tervetulokisassa ja sitten vietettiin aikaa Taproom Unitedissa. Taproomissa toiminnanjohtajamme Hulda kyseli vähän kaikilta mitä tavoitteita on kisasta. Itse täyttelin meidän systeemilappuamme loppuun ja pohdiskelin itsekseni mitähän tavoitteita minulla olisi. Ensimmäinen ajatus oli että mitali olisi todella kiva, mutta sen ajatuksen torjuin todella nopeasti. Ajattelin, että ens vuonna se olisi sitten hyvä tavoite kun on vielä vähän enemmän kokemusta ja systeemi olisi vähän tutumpi. Pelataan Kipparin kanssa Einari-ristiä ja vahvan ristin ajatusmaailma on mulle paikoittain vielä vähän vieras. Asetin sitten tietoiseksi tavoitteeksi top 10, vaikka jälkeenpäin ajatellen huomasin, että alitajunnassa vallan oli vienyt tavoite mitalista.

En yleensä juttele jaoista kesken kisan, ellei ole joku ihan selkeä väärinymmärrys tai eri ajattelutapa partnerin kanssa joka täytyy saada sovittua, jotta jos seuraavassa jaossa tulee sama tilanne molemmat on kartalla. Privaatissa ympyröin vaan jaon numeron jos on joku kysymys jonka haluu kysyy kisan jälkeen tai jos haluaa tutkia jakotaulusta voisko saada pelin pelattua kotiin toisella pelilinjalla tms. Sitten sen jaon voi vaan toistaiseksi unohtaa ja ottaa seuraavat kortit ja keskittyä niihin. Pyrin merkkaamaan myös hyviä suorituksia ylös, ettei virheet korostuisi liikaa. Jaossa 11 pääsin heti merkkaamaan partnerin hyvän suorituksen, kun tuli semmonen olo, että Kipparin kanssa on ihanaa pelata.

Kipparilla oli ♤Q43 ♡J32 ♢J864 ♧T75. Avasin ensimmäisestä kädestä 1D joka meillä on 11-16 ja vähintään 2 korttia, ja sitä se on vain 3-3-2-5 jaolla.
Tarjoussarja:
N (Kippari)     E     S (minä)         W     

1D
pass
pass
X
pass
2NT
pass
3NT
pass
pass
pass




Kippari sitten oli sitä mieltä, että ruutulähdöllä ei pietiä tule kun hänellä itsellä on jätkä neljäs ja pelinviejä luvannut pidon. Ja jos minulla ei ruutuväriä ole, niin ainut mahdollinen väri on risti. Ja niin hän sitten lähti ristiä, eli juuri sitä mitä minä toivoin korteillani ♤T96 ♡T84 ♢A9 ♧AK982. Olin jo odottanut ruutulähtöä, joka monelta partneriltani olisi miettimättä tullut, ja kironnut hölmöä systeemiä jossa joutuu avaamaan ruudulla tolla jakaumalla, mutta onneksi minulla oli ihana ajatteleva partneri.

Ekana päivänä jaot olivat pääosin vähän mitäänsanomattoman tuntusia. Ei ollut hirveesti mitään erityisen hienoa eikä mitään erityisen huonoa. Pyörittiin siinä listan keskipaikkeilla kun tuli plussaa ja miinusta suunnilleen samaan tahtiin. Päivän kahdella viimeisellä kierroksella päätettiin ottaa vähän nousua. Tokavikasta +31 impiä, mikä jännästi ei riittänyt kierroksen voittoon, kun kierrosvoittajat nappasivat itselleen +40. Viimeisestä kierroksesta tuli +22 ja kierrosvoitto, kun siinä oli semmoisia jakoja joista ei ihan yhtä helposti imppejä irronnut. Yksi hyvä jako sieltä myös löytyi.

Iloiset kierrosvoittajat, Ilona ja maukas palkinto

Mulla oli ♤AK954 ♡7532 ♢AK ♧84. Kaikki vaarassa ja VPV avasi ensimmäisestä kädestä 1H ja partneri teki 1S. Ensimmäinen ajatukseni oli tuupata suoraan täyteen peliin, mutta sitten hillitsin itseni kun totesin, ettei paljoa vaadita slammiin. Mulla on kuitenkin kaikki arvot kontrolleissa ja neljä hakkua vastustajan maata, jossa sitten partnerilla voi helposti olla lyhyys. Niinpä päätin edetä vähän rauhallisemmin ja tehdä ensin 2H ja katsoa mitä partneri siihen tuumaa. Kipparilta tuli 4S. Sillä on pakko olla siellä jotain hyvää, kun ei se hullu ole vaikka tarjoaakin täyteen peliin yhtä herkästi kuin minä, joten vieläkin todennäkösemmin meillä on slammi. Olin jo tosi iloinen etten tehnyt suoraan 4S vaan maltoin tarjota rauhassa. Tein sitten 5D jolloin Kippari näki, että mulla on "pakko" olla AK padassa ja ruutuässä, ja pystyi tekemään 6S. Vastustajat nappasivat herttatikkinsä ja Kippari pääsi levittämään loput. Tässä vielä selkeyden vuoksi jako ja tarjoussarja:



















     N     E (Kippari)     S     W (minä)
1H1Spass2H
pass4Spass5D
pass6Spasspass
pass

Monet olivat Kipparin korteilla tehneet 2H Michaels cuen, ja sen jälkeen minun korteillani tulee helposti vain 4S ja siihen jää. Kippari oli sitä mieltä että hänen korttinsa ovat siihen ihan liian hyvät, ja niinpä hän teki vain 1S jolloin jäi tuo mahdollisuus löytää slammi. Itsekin olisin siihen Michaelsiin tehnyt vain 4S enkä enään kiemurrellut sen enempää.

Sunnuntaiaamu ei näyttänyt enään yhtä iloiselta kuin lauantai-ilta. Ekasta kierroksesta jäätiin kylläkin 16 impiä plussalle, mutta koska en pelaa tulosta vaan bridgeä niin se ei hirveästi lohduttanut.


     N     E (Kippari)     S     W (minä)
pass1Npass2D
pass3Cpass4C
pass4Hpass4N
pass5Spass6N
passpasspass

1N kertoi 15-17 sangikäden ja 2D oli two-way stayman eli täyspelivaatimus ja kysely. 3C kielsi neljän kortin ylävärit ja kertoi viiden kortin ristin. 4C sopi ristin sitten valtiksi. 4H oli cue ja kielsi ruutucuen. Järkeilin itselleni, että Kipparilla löytyy kyllä myös patacue (teoriassa voi olla 15 pistettä ilman patakontrollia, mutta sillä varmaan olisi tullut vain 5C) ja kysyin ässät neljällä sangilla. Kippari lupasi kaksi ässää ja valttirouvan, mikä minua tavallaan kummastutti kun minulla oli ristirouva. Mutta valttirouvan voi myös valehdella jos on ekstrapituutta valtissa, joten Kipparilla oli varmaan sitten kuuden kortin risti. Laskeskelin huolella, että tikkien pitäisi tällöin riittää hyvin sangissa, ja tarjosin 6NT kun yksi ässä kuitenkin puuttui. Jaossa oli selvästi väärinkäsitys, joten siitä keskusteltiin heti jaon jälkeen. Partnerini totesi, että oisin voinut viidellä sangilla näyttää hyvät kortit. Minä totesin, että Kippari olisi voinut vastata ässät oikein. Jos oisin kuullut ässät oikein, niin olisin kuudella ruutulla hakenut seiskaa ja sinnehän oltais päästykin. Selvisi, että Kippari ei ottanut neljää sangia ässäkyselynä ja yritti viidellä padalla näyttää vielä siinä kontrollia. Minä olin sitä mieltä, ettei se voinut olla pelattavaksikaan kun itse olin jo ohittanut kolme sangia ja Kippari oli lopulta sitten samaa mieltä. Se jako oli sitten käsitelty.

Periaatteessa näitä sattuu, että ajattelee partnerin kanssa tilanteet eri tavalla ja sen kanssa pitää vain kyetä elämään eikä siitä saisi tietenkään suuttua. Enkä minä näistä ikinä suutu enkä pelipöydässä ala mitään sanomaan. Mutta olin Kipparille kiukkunen siitä, että me olimme treenanneet niin vähän ja perjantai-iltanakaan ei ehditty kunnolla täyttää systeemilappua enkä saanut lupaa soitella illan mittaan kysyäkseni mitään systeemistä, kuulemma lauantaiaamulla ehtii tarpeeksi käymään läpi. Lauantai oli tosin jo kisapäivä ja mielestäni se on väärä hetki kysellä ja ihmetellä systeemiä. Treenillä ja systeemin läpikäymisellä oltaisiin voitu joitakin väärinkäsityksiä välttää. Tuo äsköinen jako kyllä tuskin olisi yksi niistä ja siihen en vielä sen pahemmin reagoinutkaan, mutta kun se oli pohjana ja seuraava jako tuli eteen, niin meinasi hermot mennä, mikä minulta on hyvin epätavallista.

     N     E (Kippari)     S     W (minä)

1Spass2N
pass3Cpass3N
pass4Cpass4H
pass4Spasspass
pass



1S on 12-16 4+kortin pata, 2N limit-korotus ja 3C kertoi minimit. Kippari oli halunnut sopia, että kaikissa sarjoissa, joissa yläväri on sovittu valtiksi ennen kolmea sangia, 3NT kertoisi lyhyyden jossain. Niinpä sitten tarjosin sen, kun minulla sattui olemaan lyhyt ruutu. Kippari ei alertoinut sitä, mikä alkoi jo sekin vähän ärsyttää, mutta ei Kippari aina alertointeja hallitse. 4C sitten kysyi lyhyyttä ja minua alkoi ärsyttää vielä enemmän kun jäin miettimään, että pitikö nyt vastata stepeillä vai mahdollisimman "luonnollisesti". Tarjousharjottelussa näitä paikkoja olisi varmasti tullut ja ihan vaan systeemistä juttelemallakin ois varmasti tilanne tullut esiin. Muistelin kuitenkin, että tämä olisi niitä harvoja paikkoja mihin oli steppivastaukset ja kerroin ruutulyhyyden tokalla stepillä. 4S siihen sitten oli pelattavaksi. Tarjoussarjan päätteeksi Kippari alkoi selittelemään vastustajalle, että 3 sangia taisi kysyä lyhyyttä tai jotain me nyt siihen oltiin sovittu, ei hän ihan tarkkaan muista (ja 4C meinas kertovansa ristilyhyyden). Siinä kohtaa minulla meinasi jo kiehua yli, kun sopimus oli vielä Kipparilta lähtöisin eikä hän sitten oikein muista. Tulokseen se ei vaikuttanut, kun neljään pataan joka tapauksessa oltaisiin päädytty ja 11 tikkiä siinä on, mutta eihän tässä tulosta pelata vaan bridgeä.

Päivä ei siis lähtenyt erityisen hyvin liikkeelle ja pelasin toisen kierroksen melko huonotuulisena jo, vaikka silti keskityin hyvin joka jakoon. Ja sitten tuli vielä yksi "väärinkäsitys" siihen. Minulla oli ♤AKJ97 ♡AKJT ♢JT9 ♧2. Kaikki vaarattomassa, avasin ensimmäisestä kädestä vahvan 1C. Partnerilta tuli 1D, joka kertoo positiivisen käden ja 0-2 kontrollia (A on 2 ja K on 1). Siihen kerroin patavärini tarjoamalla 1S ja partnerilta tuli 4D. Splintteri se on, mutta lupaako renonssin vai voiko olla singeli? Ajattelin, että 3D voisi olla singeli ja 4D renonssi, mutta en ollut ihan varma. Jälkeenpäin selvisikin että 3D olisi kertonut pari kuvaa seitsemäntenä ruudussa, mutta 4D siitä huolimatta kertoi renonssin. Tein siihen varovasti 4H kontrollina ja ajattelin jatkaa päätteäni sitten partnerin seuraavan tarjouksen perusteella. Partnerilta tuli 5C. Ajattelin sen lupaavan ässän, kun ei kai partneri muuten niin vahvasti tarjoaisi. Tein kuitenkin vielä varovaisen 5H ja partnerin 6D vahvisti mun ajatuksen siitä, että sillä olisi hyvät kortit, ja painoin reippaasti 7S. Lähdöksi sain ristiässän. Partneri levitti korttinsa, kiitin niistä, tein rauhassa pelinvientisuunnitelman ja yksi pieti tuli. En sanonut partnerille sanaakaan jaosta, kun ei siitä kesken kisan kuulu sanoa, vaan otettiin seuraavat kortit ja jatkettiin pelaamista.

Päivän toinen kierros loppui ja koitti vapaa hetki jolloin pääsi taas kelailemaan noita ikäviä jakoja ja minulla alkoi olemaan pinna melkoisen kireällä. Lounas oli suureksi onneksemme siirretty siihen väliin ja hieman lyhennetty, ja samalla aikataulua muutenkin vähän tiukennettu. Alunperin meidän piti jättää viimeinen kierros pelaamatta, kun mulla lähti iltayhdeksältä lentokone Helsinki-Vantaalta ja sinne piti keretä. Aikataulumuutosten jälkeen ehdittiin kuitenkin kaikki hyvin pelata. Iso kiitos tästä järjestäjille!

Meidän oli tarkotus syödä Kipparin (ja kenties Sannan ja Milkon) kanssa yhdessä jossain jotain. Olin edellisenä päivänä mököttänyt Kipparille siitäkin, etten päässyt heidän mukana lounaalle eikä sitten silloinkaan voitu keskustella systeemistä eikä mistään. Pöydästä noustessa ilmoitin kuitenkin Kipparille että lähtisin kauppaan. "Kauppaan?" kuului yllättynyt vastaus johon vahvistin "Kauppaan". Suuntasin ulos ja sinne päästyäni totesin, että siellähän sataa. Jäin hieman hämmentyneenä ihmettelemään, että mitäs sitten. Alkoi harmittamaan, etten ollut ottanut maajoukkuetakkia mukaan, kun se kestää hyvin vettä. Kippari kerkes myös ulos ja käveli Sannan ja Milkon tyköön keskustelemaan heidän suunnitelmista (taisivat jäädä pelipaikalle juomaan kahvia tms.). Sitten hän kysyi minulta, että meinaanko ihan oikeasti lähteä kauppaan. Totesin, että mökötän just sen verran, että ihan oikeesti kävelen kauppaan ja lähdin menemään. Maajoukkuehuppari (tai siis college kun ei siinä huppua ole) sai sitten kastua, sen voisi takasin tullessa sitten ottaa pois päältä ja muut vaatteet kuivuisivat tarpeeksi nopeasti. Märät hiuksetkaan ei nyt maailmaa kaada. Siellä ei sitten varsinaisesti enään satanutkaan, katoksen reunalta tippuvat pisarat ja harmaat pilvet saivat sen vain näyttämään siltä. Ihan vähän taisi aluksi tihkua tulla, mutta se ei kastellut oikeastaan mitään ja lakkasi melkeinpä heti.

Kävely kauppaan ja takaisin oli tosi hyvä tapa purkaa vähän pahaa oloa. Matkalla sinne suunnilleen nousi savua korvista. Kaupassa ostettu banaani oli rivakasti syöty melkeinpä ennen kuin pääsin edes pihalle asti, kun siinä kohtaa vielä kiukkua riitti. Koko matkan pistin myös kiukkusia viestejä hollantilaiselle ystävälleni, joka jaksoi hyvin kuunnella ja olla myötätuntoinen. Päästyäni takaisin pelipaikalle sain jo hymynkin aikaiseksi, vaikka ei se siinä kohtaa varmaan täysin aito ollut. Pelikin alkoi sujua paremmin ja tuli toinen kierrosvoitto.

Palkintona tällä kertaa liiton korttipakkoja (Kippari tykkää!)

Ennen viimeistä kierrosta oltiin kolmansia. Siinä kohtaa tuntu tosi ihanalta, että aikataulu järjestyi niin, että päästiin kuitenkin pelaamaan viimeinenkin kierros. Olisi ollut aika ikävä lähteä ja jättää tulos muiden ratkottavaksi. Viimeisestä kierroksesta jäi mieleen lähinnä kolme jakoa, kun lähdettiin melkolailla suoraan pelipöydästä Kipparin autoon ja se lähti viemään minua kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Yhdessä jaossa jäi slammi tarjoamatta. (Jälkeenpäin selvisi, että siitäkin sai +4 impiä kun monet olivat valinneet sen pelinvientilinjan jolla slammi menee pietiin.) Seuraavassa jaossa tarjottiin slammi, mutta siinä kaikki istui sitten niin vinossa, ettei se mennyt kotiin. Eli tuntu menneen huonosti. Vastustajilla sattui sitten olemaan useampi väärä arvaus, mutta niihin yleensä kiinnittää vähemmän huomiota kuin omiin vääriin arvauksiin.

Viimeinen jako joka pelattiin oli mielenstäni hieno.

Itä oli pelinviejänä kolmessa sangissa, johon minä lähdin herttakakkosella 10-12 säännöllä. Siihen pöydästä tuli 9 ja Kipparilta Q ja pelinviejän ässä vei tikin. Pelinviejä lähti kasvattamaan ruutujaan ja sen jälkeen kuin olin ottanut ruutuässällä tikin käänsin herttakympin. Sitten voikin ihmetellä lähdinkö alunperin väristä T8xxx vai KTxxx. Pelinviejä pelasi nyt jätkän, joka tällä kertaa oli väärä arvaus. Otin sen kohteliaisuutena, koska se tarkoitti myös sitä, että pelinviejä tiesi sen, että olisin osannut kääntää myös kuninkaan alta kympin (niinkuin tietenkin olisinkin). Molemmat vastustajat ovat jälkeenpäin harmitelleet, että heidän hopea meni tuohon arvaukseen, mikä sinänsä on sääli kun tuo oli mielestäni hyvin pelattu. Koko jako alla:


Siinä autossa istuskellessa ja jaoista jutellessa koitin vähän väliä tarkistella netistä, että joko ne tulokset olisivat tulleet. Kolmas sija oli jaettu, joten vertailuun meni aikaa ja tietenkin niillä tuloksilla kesti, mutta enhän minä sitä tiennyt. Varottelin siinä sivumennen Kipparia, että jos hänellä jatkuu sama asenne treenien kanssa niin en enään suostuisi pelaamaan, kun tarkotus olisi kuitenkin ihan tosissaan pelata eikä vain pelailla huvikseen. Sitten tuli Juusolta onnitteluviesti. Oltiin voitettu.

Viestejä alkoi tulla vähän useampia. Vesalta tuli yllättävän nopeasti, kun se kuitenkin oli Slovakiassa junnujen kanssa. Toinen yllättävä oli pietarilaiselta kaverilta, joka sekin oli seurannut kisaa tarkkaan. Kipparikin alkoi samantien saamaan puheluita ja tekstareita, joiltakin jopa molempia. Hollantilainen kaveri, joka oli saanut kuulla kaikki valitukseni, ei ollut uskoa kun kerroin sille tuloksen. Jokaikinen saatu onnittelu tuntui todella ihanalta ja sai hymyilemään aina vain enemmän mikäli mahdollista, joten iso kiitos kaikille onnittelijoille<3

Aika nopeasti alkoi naurattamaan se, että voittajat olivat karanneet paikalta eikä saatu otettua mitalikuvaa ennen kuin vasta Hangossa. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa etten autossa tajunnut ottaa iloista voittoselfietä. Lentokentälle kerittiin hyvin, eikä isältänikään mennyt hermot minua siellä odotellessa, vaikka se ei aluksi meinanut antaa minun pelata Swississä kun lentokentällä pitäisi olla aina hyvissä ajoin.

Kisa oli todella tiukka ja varmasti mitalistit olivat hyvinkin pienistä seikoista kiinni (kuten esimerkiksi tuo viimeisen jaon arvaus). Pronssimitalihan ratkesi tosiaan vertailulla, kun samoissa pisteissä olivat myös virolaiset Marko Tenn ja Vilmar Vahe.

Kärkikolmikko tällä kertaa:
1. 109,0   Olavi Kivipensas - Maria Mylläri
2. 106,0   Kauko Koistinen - Clas Nyberg
3.   90,0   Lasse Bergroth - Mikko Nieminen

Onnittelut vielä kerran muillekin mitalisteille! Linkki tuloksiin.

Parinkin viikon jälkeen vielä hymyä pukkaa

Sanna oli todella ihana. Tiistaina Hangossa näin kun Sanna tuli pelipaikalle kukkakimpun kanssa ja olin heti tosi utelias kuka ihanuus oli hänelle kukkia antanut. Sitten kun meille jaetiin mitalit selvisikin, että Sanna oli se ihanuus joka toi minulle kukkia. Iso kiitos Sannalle ihanasta eleestä<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Laskua ja nousua

Vaikea syksy on takana ja vaikuttaisi että kevät ei ole paljoa helpompi, vähän kuitenkin. Vaikea siis lähinnä henkisesti. Liian synkkää ei k...