Kukka kämmenellä

Porissa oli viikonloppuna juhlakisat, kun Porin kerho täytti 60-vuotta. Olin jo pitkään täpinöissäni niistä, varsinkin kun tykästyin iltajuhlan teemaan punaista ja mustaa. Vedin sit koko viikonlopun punamustissa, kun innostuin valitsemaan neljä teemaan sopivaa asukokonaisuutta. Ja kyllähän kaikki niistä tykkäs. Oli ihanaa kun varsinkin porilaiset ilahtu siitä, et noudatin heidän teemaa niin uskollisesti.

Punamustaa näkyi kyllä muuallakin kuin vaatteissa. Mm. pohjoisen paikan osoittama kyltti oli tehty punamustaksi (ja kimaltelevaksi). Kutsukin oli todella upean näkönen ja punamusta sekin, kuten tossa ylempänä näkyy. Pöytänumerokuutiot oli kans tosi hienoja, kaikki parittomat maalattu punasiks ja niihin musta numero ja parillisissa värit sitten toisinpäin. Seiska kun on mun ehdoton suosikkinumero, niin piti ottaa just seiskapöydän kuugelista kuva.

Jakoihin en tällä kertaa taida syventyä sen enempää, kun tunnelma ja ihmiset oli nii paljon merkittävämpiä juttuja viime viikonloppuna. Kuvienkin ottaminen multa unohtu siinä kaiken keskellä, joten suurin osa kuvista on lainattuja joltakin muulta. Kiitos joillekin muille siitä (; Ehkä mä olen muutenkin vähän huono ottamaan itse kuvia, se on enemmän mun siskon juttu kuin mun.

Pelipaikkana toiminut Rantakartano oli varsin mukava. Perjantaina aloitettiin Mixed-kisalla, johon osallistui 24 paria. Ilona ja Vesa jatkavat mixed-menestystään, kun he menivät voittamaan sen. Minä pelailin Karri Kauppilan kanssa, ja me päädyttiin muutaman ylä- ja alamäen jälkeen kahdeksansiksi. Muita tuloksia voi halutessaan ihmetellä täältä. Olin Karrilla myös yötä perjantaista lauantaihin, missä pääsi näkemään myös Aapoa, joka ei muun ohjelmansa ohella valitettavasti kerenny pelaamaan. Oli tosi ihanaa nähä Aapoo, se kun on yks näistä bridgen kautta syntyneistä todella läheisistä ystävistä. Vaikka oli tosi ihanaa nähdä kaikkia pelipaikalle kerenneitäkin.

Bongasin itteni kuvasta! (;

Lauantaina oli ihan hurjasti ihmisiä paikalla. Huimat 67 paria osallistui Rallyyn. Ihana tunnelma oli, ja tavallaan jopa harmi et porukkaa oli niin paljon ettei kaikki kerennyt edes moikkaamaan. Sen pääsi kyllä korjaamaan sitten iltajuhlassa. Pelattiin Kipparin kanssa siinä ryhmässä, joka pääsi kiertämään myös pikkuhuoneessa ja parvekkeella. Parvelta oli ihanaa seurata miten kivaa kaikilla muillakin oli ja mitä ne siellä alhaalla touhusivat. Kuvaa en tietenkään itse tajunnut ottaa...

Tuo lainattu kuva on itseasiassa ennen kisojen alkua. Itse sain siinä Annilta luvan käydä tulostamassa itselleni ja Kipparille privaatit, ja istuskelin Annin koneen äärellä. Kaikki muut pelaajat tietenkin alkoi heti suhtautua minuun kilpailunjohtajana, se kun olis ihan normaalia. Selvisin kaikkien kyselyistä kuitenkin ongelmitta. Semmonenkin hauskanen yksityiskohta siltä aamulta, että piti käydä kaupassa ostamassa pari stabiloa. Olin suunnitellut ottavani kotoa itselleni punaisen ja Kipparille mustan stabilon tulosten kirjaamista varten, kuten teemaan kuuluu. No en tietenkään muistanut, mutta onneksi Karri asui ihan ostoskeskuksen vieressä.

Tuloksista mainittakoon sen verran, että voitettiin tasoittamaton ja tasoitetussa jäätiin kolmanneksi Kimmo Kotiniemen ja Kari Teerin viedessä voiton. Anni ja Timo hoitivat kilpailunjohdon oikein hyvin. Kisa eteni yllättävän mukavasti, vaikka porukkaa olikin niin mielettömän paljon. Porukka oli kumminkin niin fiksua, ettei mitään ongelmia tietenkään syntynyt (näin ainakin Timo iltajuhlassa oli mulle sanonut).

Iltajuhlatkin olivat aivan mahtavasti suunnittellut ja järjestetyt. Liinatkin vuorottelivat punasta ja mustaa. Tosi suloinen yksityiskohta oli pöytien somistus korteilla. Se samalla anto tunnuksen pöydälle, jolla sai järjestyksen ruuan hakuun. Me oltiin pikkupata-pöytä, meidän päässä Riku innokkaasti pyöritteli patakymppiä, pataseiskaa ja patanelosta. Ja heti ne nähtyään hän oli todennu jotain modulo kolmesta (;

Oon joskus ollu ihan hirvittävän ujo, kunnes sitten päätin etten enään haluu olla ja aloin "taistelemaan" sitä vastaan. Nyt viikonloppuna tuli sekin huomattua, että se on toiminut. Innokkaasti menin juttelemaan jos jollekin teki mieli mennä juttelemaan. Ja sekin et niitä ystäviä löytyi vähän joka puolelta on merkki siitä et on uskaltanut niihin tutustua. Bridgessä se ei tosin ole hirveän vaikeatakaan, alkaa suhteita olemaan jo paitsi pitkin Suomea niin myös pitkin maailmaa. Heitin ilmoille myös pari pelikutsua, ja yks tuli itsekin saatua.

Turun kerhot osoittivat yhteishenkeään antaen yhteislahjan, kuten muutamat muutkin kerhot tekivät. Juhlapuheita ja lahjoja siellä oli muutenkin ihan mukavasti. Siinä sivussa myös taikuri kierteli näyttämässä miten niitä ässiä vedellään hihoista. Rakastan korttitemppuja ihan hirveästi ja välillä alan itsekin treenailemaan erilaisia sekoituksia sun muita, mutta ei siitä ikinä mitään sen enempää tule. Oli kumminkin tosi ihanaa seurailla sitä taitoa, jolla ne kortit pyöri taikurin kädessä just siten kun se halus.

Tavallaan se on sääli, että olen perehtynyt vähän temppuihin. Se poistaa tietynlaista magiaa kun ymmärtää, miten se temppu tehdään. Vaikka onhan se jokatapauksessa kaunista. Itse tykästyin kovasti temppuun, jossa laitetaan nimmari korttiin ja pistetään se takaisin pakan keskelle. Sitten pakka käsien väliin ja parin napsautuksen jälkeen kaikki kortit onkin jo läpinäkyviä eli "kadonneita" ja sitten siellä joukossa on se nimmarikortti. Se oli oikeastaan ainut temppu jota en osannut millään ratkaista. Kunnes se sitten sunnuntaina kesken jonkun tarjoussarjan vaan iski mun päähän, että näin se menee. Tuli vähän höpsö olo sitten (:

Jos taikuri ois yhtään mua tuntenut, se ois kyllä ihan ilman mitään sen kummempia napsutuksia tiennyt minkä kortin valitsen (: Outi oli päässyt siihen osaan temppua, missä se pakka pistetään kämmenten väliin, ja se oli siitä söpön innoissaan. Oli kivaa seurata.

Sai tuolla huomata senkin, että maailma on pieni paikka (ja Suomi nyt varsinkin). Siitä on kyllä meiän perheessä liikkeellä todella paljon tarinoita, mutta nyt tuli sitten pari lisää. Bändissä meinaan soitti Rikun opiskelija. Ja tiskin takana oli töissä mun kaverin isosisko. Pääsin sit jännästi rupattelemaan ja bondaamaan myös ei-bridgenpelaajan kanssa, vaikka aattelin et koko viikonloppu ois pelkkiä bridgeilijöitä. Kahdesta isosiskosta tää oli vielä se "vieraampi" ja se tunnisti mut vaan nimen perusteella kun esittelin papereitani. Mut hyvin meillä juttu luisti, vaikka sitä joutuikin välillä keskeyttämään kun joku tuli hakemaan kaljaa tai viiniä.

Rakastan tanssimista, ja oli aivan ihanaa päästä tanssimaan. Vaikka tanssipareja olikin vaan kaksi eri, joista yhtä kävin itse hakemassa (: Riku tanssitti mua vähintäänkin puolet ajasta. Se suju hyvin, paitsi silloin kun se alkoi selittää jotain askeleista tai suunnan vaihdosta tai mistäikinä. Sit kun jäin niitä miettimään nii meni heti mönkään. Lopulta se kyllä oppi, että pitää olla vaa hiljaa ja vaihtaa suuntaa, minä seuraan kyllä kiltisti perässä.

Tuli osallistuttua myös vähän piirileikkiin. Tässä kerrottiin, monta paikkaa piti siirtyä oikealle tai vasemmalle, kun on joku tietty ominaisuus, kuten siniset silmät tai korkokengät jalassa. Näin sitten luotiin vähän ihmisvoileipiä. Outi joutui mukaan ihan vain sen takia, että oli lähtenyt hakemaan juotavaa väärällä hetkellä. Minä taas heittäydyin innolla mukaan kun kerättiin vapaaehtosia.

Muitakin leikkejä ilmeisesti juhlissa oli, mutta mun on pakko sanoa ettei ole mitään käsitystä mitä tässä tapahtuu. Oli varmaan silloin kun itse kävin hengaamassa vähän pihalla viileemässä. Mutta jänskältä näyttää, ehkä joku mulle paljastaa sitten tän jutun luettuaan, et mikä oli tarkotuksena (:

No nyt kun mietin, niin kyllähän tuli juteltua muillekin jotka ei bridgestä niin paljoa tiedä. Oonhan tossa samassa kuvassakin Mikon avecin kanssa (; Ja ruokapöydässäkin mun vieressä istu Aku Niemisen vaimo, joka ei bridgeä pelaa, ja jonka kanssa tuli rupateltua mm. heidän hienosta puutarhasta. 

Toinen kuva jo, jossa mulla on Rikun solmio kaulassa. Tällä viikolla Turussa on kirjamessut, ja sunnuntaina on ilmanen sisäänpääsy jos pukeutuu johonkin asuun. Oon päättäny pukeutuvani Hermioneks, ja sitä varten tarvii laittaa solmio kun sillä semmonen aika usein on kaulassa. Kisan ja iltajuhlan välissä sit oli sen verta aikaa, et pyysin Rikua opettamaan miten solmio sitten solmitaan. Kun Riku illan lähestyessä loppua unohti solmionsa pöytään, en minä voinut viedä sitä vaan takasin omistajalleen, vaan tietenkin mun piti solmia se ittelleni. Mä kun oon just tommonen vähän höpsö. Sovin myös paremmin noitten komeitten miesten joukkoon kun kaikilla on punaset solmiot (; (Olli-Pekan punainen rusetti kyllä edelleenkin rökittää kaikki solmiot ihan 6-0)

Rakastan edelleenkin tätä teemaa, niin pistän vielä kuvia juhlavasta väestä. Yö mulla veny pitkäks, mikä ei mua yllättänyt oikeastaan yhtään. Se oli tosin vähän yllättävämpää, että päädyin pohtimaan puheenjohtaja Pasin ja Veijon kanssa koulutustoimikuntaa ja hallitusta. Jopa niinkin paljon, että jäin miettimään, että voiskohan joku päivä liittyä jompaan kumpaan tai molempiin. Mutta ehkä toistaseks jätän sen vaan ajatuksen tasolle.

Sunnuntaina kolmen tunnin yöunen jälkeen olin ehkä vähän väsynyt. Se vaikutti lähinnä siihen, että olin tavallistakin hiljasempi. Vaikka kyllä sen pelatessakin tunsi, et joutui kahta kovemmin kaikkea miettimään ja laskemaan. Monessa pelinviennissä laskin menneet valtit ja muut jakaumat ainakin kymmenen kertaa, kun tiesin, että siinä tulee virhe ekstrahelposti. Mutta oikein ne kaikki laskut lopulta meni. Ikävästi kyllä kaikki kortit osui vastustajille, slammijakojakin oli joku kymmenen paikkeilla ja ykskään ei osunut meiän puolelle, mikä on tietenkin tosi paha imppikisassa. Mestaripisteille kyllä riitti, kun tultiin sijalle 10/37. Kauko ja Vesa vei voiton, ja muut tulokset löytyvät täältä.

Siinä jossain pöydässä puheeks tuli taas tää punamustaisuus. Kippari sit selitti vastustajille että hän olis kyllä voinut lakata varpaankyntensä punasiks, muttei vaan ollu lakkaa. Aloin kurottaa kohti laukkuani ja samantien hymyilevä partneri totes "Et nyt ota sitä sieltä!"

Mun viikonloppu oli aivan mahtava! Oli suorastaan surullista lähteä takasin kotiin päin. Kiitos paljon porilaisille loistavasta järjestelystä. Ja kiitos kaikille paikalle tulleille ihanasta tunnelmasta. Toivottavasti nähdään kaikki taas seuraavissa bridgejuhlissa.

Sekaparia

Päivä ennen SM-mixed kisoja facebook heitti mulle muiston neljän vuoden takaa.

Kyseessä siis SM-mixed joukkuekilpailu vuodelta 2013. Pelasin silloin Pauli Niemisen kanssa ja joukkuetovereina olivat Kirsi Virtanen ja Lasse Utter. Pauli harrasti anagrammeja, niimpä joukkueen nimi oli Varisten Rinki. Hopeatahan meille siitä napsahti. Mulle se oli silloin todella mahtava saavutus, kun vasta puolitoista vuotta oli tullut pelattua sillai säännöllisemmin. Ja kuten faceenkin olin laittanut - ensmäinen "aikuistensarjan" SM-mitali.

Sinäkin vuonna mun oli tarkoitus pelata Rikun kanssa. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Ja sitäkin seuraavana. Mutta joka kerta jommalle kummalle tuli joku juttu, jonka takia jouduttiin perumaan. Meillä oli jo vitsikin siitä, että meillä on mixed-kirous kun ei millään päästä pelaamaan. No tänä vuonna sitten vihdoin ja viimein molemmat pääsi.

Joku kuukaus tai puoltoista sitten Riku anto mulle tyhjän paperin ja sano, että saan nyt kirjotella meille semmosen systeemin kun haluan. Muahan heti alko houkuttelemaan kaikki mahdollinen, mutten sit halunnut pistää liikaa kummallista Rikun pään menoks. Otin ilon kuitenkin irti pistämällä meille Turbon, kun tykkään siitä hirveesti muttei oo viime aikoina tullut käytettyä. Inhosin alkuvaiheessa slammien tarjoamista ja sain suunnilleen päänsäryn aina kun totesin, että mulla on paljon pisteitä ja nyt pitäisi painaa johonkin. Turbon avulla sitten tuli opittua miten niitä slammeja tarjotaan ja mitä kaikkea kontrollitarjouksista saa tietää ja hahmottamaan partnerin kortteja tarjousten perusteella ylipäätään. Nykysin slammeihin tulee painettua sitten innolla.

Turbossa on siis ajatuksena, ettei ässiä kysytä vaan niitä näytetään. Jos cuesarjassa tarjoaa 4NT niin näyttää parillisen määrän ässiä ja jos ohittaa sen niin parittoman ja jatkaa cuetarjoilua (tai halutessaan voi tietenkin sopia nuo toisinkin päin, mutta tällä tavoin olen itse pelannut). Turbo on sitten kätevä erityisesti isoslammien hakemiseen, kun siinä pääsee näyttämään sivuvärien rouviakin, jolloin on helpompi laskeskella riittääkö tikit.

Me ei Rikun kanssa ihan hirveästi keritty treenaamaan, kun mulla oli tuo MM-matka välissä ja sitä ennen keskityin enemmän treenailemaan Ilonan kanssa. Maanantaina ennen Lyoniin lähtöä käväistiin kuitenkin Salon kerholla pelaamassa. Silloin ihan innoissani päätin, että jos tulee Turbo-sarja niin kirjoitan siitä sitten blogiin. No eihän semmosta sitten tullut. Toinen yritys oli torstaina Turun kerhoillassa ennen itse SM-mixed viikonloppua ja silloinkin aattelin samaa. No sielläkään ei mitään semmosia. Lauantain parikisassa näytti jo synkältä kun oli hurjasti slammeja, mutta kaikki osui vastustajien kortteihin. No näytti se toki muutenkin vähän synkältä kun pelikään ei pahemmin kulkenut...

Lauantaina matkalla pelipaikalle istuin itiksen bussipysäkillä kun Sue ja Jari tupsahtivat paikalle ihmettelemään, olenko muuttanut Helsinkiin vai mitä siellä teen. Yllättävän usein multa on kysytty et asunko Helsingissä, vaikka en mä omasta mielestäni siellä kerholla nyt niin usein oo käynyt. Olin siis tapani mukaan siskolla yötä ja itiksessä aina vaihdan metrosta bussiin. Launtai-illalla päästyä siskolle multa kysyttiin miten meni pelit, ja kun totesin, että huonosti sain lohdutuspalkinnoksi ilmapallon. Ilmapallo tais kyllä olla Maria-tädin lähinnä sen takia, ettei lapset tappelis kumman se on...

Sunnuntain joukkista pelattiin Katin ja Mikko Niemisen kanssa. Heilläkään ei lauantaina sujunut hyvin ja Kati esitikin lauantaina teorian siitä, että molemmat parit ottaa huonot jaot pois päiväjärjestyksestä ja sunnuntaina sitten tykitetään. Valitettavasti ei osattu tätä suunnitelmaa noudattaa... Mutta sunnuntaipäivä oli mulle joka tapauksessa onnistunut, kun tuli vihdoin ja viimein Turbo-sarja!

Mulla oli kortit ♤7654 ♡AJ3 ♢K963 ♧A8. Riku avas 1H ja kun me pelataan 2/1 niin päätin tehdä 2D ja seuraavaksi sitten tukea herttaa näyttääkseni tuen ja täyspelivaatimuksen. Olin jo päättänyt, että jos häneltä tulee 2H niin teen 3H, vaikka se onkin ehkä vähän ylitarjous kun se näyttää jonkinlaista slammikiinnostusta. Mulla oli kuitenkin kontrolleja ja meillä molemmilla oli jo vähän turhaa puskuyritystä slammeihin ollut kun kumpikin halus päästä testaamaan sitä Turboa pelipöydässä. Rikulta kuitenkin tuli 3H johon mun oli helppoa tehdä 4C kontrollin. Riku kerto ruutukontrollin 4D. Minä näytin kaksi ässääni tarjoamalla seuraavaksi 4N. Rikulta tuli 5C ja multa 5D, eli nyt oli tiedossa, että alaväreissä on molemmissa ässä ja kuningas meillä. Sitten Rikulta tuli 5S. Tarjoussarjan jälkeen selitin vastustajille, että se näyttää AK padassa kun se sitä erikseen mainostaa kun olin jo patacuen kieltänyt. Hetken päästä lisäsin, että voihan se olla myös singeliässä, niinkuin se tällä kertaa olikin. Viidellä sangilla oisin nyt päässyt näyttämään valttirouvan ja 6m olisi näyttänyt rouvan siinä, mutta koska rouvia ei mulla ollut niin tarjosin vaan 6H ja siihen jäi. Vielä kortit ja tarjoussarja:

N	E (Riku)	S	W (minä)
pass	1H	pass	2D
pass	3H	pass	4C
pass	4D	pass	4N
pass	5C	pass	5D
pass	5S	pass	6H
pass	pass	pass

Seuraavan matsin alussa tuli toinen kiva Turbo-sarja, vaikkakin huomattavasti yksinkertaisempi. Mulla oli ♤J9762 ♡AJT ♢7 ♧AJ85. Riku avas 1S ja vastukselta tuli 2D. Jännitti vähän, kun ei meillä ollut puhetta onko Limit-Stenberg voimassa myös välitarjouksen jälkeen. Rohkeasti kuitenkin tarjosin 2N, jonka Riku alertoi ja tarjosi 3N joka lupaa vähän ekstravoimaa ja herttalyhyyden (jos renonssi niin 14-16). Tavallaan mun kortit ei siihen tarjoukseen näytä ihan niin hyvältä, kun hertassa on viis pistettä jotka ois parempia muualla, mutta kun mullakin on lyhyys ja niin paljon valttia niin tikkejä yleensä on silti paljon. Varsinkin kun mun lyhyys on vielä vastustajan värissä. Niimpä tein siihen 4C ja olin taas vähän tyytymätön kun Rikulta tuli 4D, kun olis ollut paljon kivempi jos siltä ei ruutukontrollia löytyis. Ruutukuningas ois nyt erityisesti huono, kun sillä ei tekis yhtään mitään. Tein kuitenkin 4H, joka tietenkin lupaa ässän kun lyhyyttä vastaan cuetarjoaa. Rikulla ois siihen vielä mahollisuus tehdä 4S ja ehdottaa siihen jäämistä, mutta kun se näytti kaksi avainkorttia neljällä sangilla, niin hyppäsin suoraan kuuteen pataan. Pelkäsin vähän, että olis ollut turhan kovaa tarjottu, mut kotiinhan se meni, kun välitarjous auttoi sijoittamaan ristirouvan oikein.

N	E (Riku)	S	W (minä)
	1S	2D	2N
pass	3N	pass	4C
pass	4D	pass	4H
pass	4N	pass	6S
pass	pass	pass

Molemmat jaot oli vielä siitäkin kivoja, että toisessa pöydässä ei näitä slammeja oltu löydetty. Saatiin siis kummastakin 13 impiä sisään vaarassa kun oltiin. Tosin molemmissa matseissa ne olivat myös ainoot impit sisään ja vastus sai huomattavasti enemmän... Mutta ilo on otettava irti siitä mistä voi.

Lauantaina Maria Nordgren tarjos mulle rusinoita. Kun kiitin hän totes "Kerran joukkuetoveri, aina joukkuetoveri ja joukkuetoverista pidetään huolta". Hän on siinä kyllä ihan oikeassa. Meiän naisten maajoukkue oli tosi mahtava ja meidän yhteishenki oli ollut tosi upea, joten tottakai se yhteys joka silloin muodostui on jäänyt. Sen takia oli tosi ihanaa kun Elina voitti lauantaina ja Maria ja Agneta sunnuntaina. Kyllä sitä on joka ikisessä kisassa sitten kannustanut ja seurannut erityisesti heidän tuloksia. Ehkä vähän vastaavanlaista on muodostunut Ilonaankin tässä Lyonin matkalla, kun oli aivan mahtavaa nähdä senkin iloa kun he Vesan kanssa saivat pronssia lauantaina. Ihan samalla tavalla se oli pomppinut innoissaan Lyonissa esimerkiksi silloin kun päästiin finaaliin tyttöjen parikisassa.

Kärkikolmikko SM-mixed parikisassa:

 1  Elina Laukkanen - Timo Halttunen           
 2  Mikko Toivonen - Eeva Parviainen      
 3  Ilona Vänni - Vesa Fagerlund       

Kärkikolmikko SM-mixed joukkiksessa:

 1  Ave Maria  Maria Nordgren - Pasi Kuokkanen - Agneta Berglund - Martin Arle        
 2  Subbuteo   Raija Tuomi - Markku Pekkinen - Pia Erkkilä - Kari Engelbarth          
 3  SUE        Sue Bäckström - Jari Bäckström - Kauko Koistinen - Heike Koistinen   

Isot onnittelut vielä kerran kaikille mitalisteille!

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...

Loppumatkasta iski vähän väsymys jo ja ei oikeastaan aikakaan riittänyt kirjoitteluun. Tuli illat vietettyä etelä-amerikkalaisten junnujen kanssa pelaillen wizardia (lupauksen tapanen tikkipeli) ja yks ilta käytiin heiän kanssa jätskilläkin. Viimeisenä iltana mentiin ihan vaan suomiporukalla vanhaan kaupunkiin illallistamaan. Lyon on kyllä tosi nätti.

 Hengailua jätskillä

Suomeen päästyäkään ei oikee ihan heti kirjottelu innostanu ja tekemistäkin oli vaikka kuinka, mutta nyt sitten vihdoin ja viimein voisin kertoa loppumatkan tunnelmista.

Ilona pois kameran takaa!

Pelattiin tosiaan 56 jaon pudotuspeli Kiinaa vastaan. Ekalla istunnolla päästiin BBO-lähetykseenkin ja siitä kirjotettiin sitten myös bulletiiniin juttu sen perusteella mitä raamassa näkyi. Mun ja Ilonan pöydässä oli vanhahko rouvahenkilö operaattorina joka ei oikein pysynyt jaossa mukana, joten se pelaili kortteja välillä miten sattuu eikä kuten pöydässä pelattiin. No se ei onneks bulletiinia sen enempää pilannut, kun se analyysi oli muutenkin ihan päin mäntyä. Lueskeltiin sitä seuraavana iltana hotellilla ja naureskeltiin varsinkin jakoa 6.

Etelän kuulemma piti menettää yöunensa, kun lähdin ruutukympillä ja se voitti ekan tikin. Kirjottajan mukaan se piti laistaa ja toivoa, että herttaässä on Ilonalla idässä ja se ois ainut toive kotipeli. Muuten hyvä, mutta eihän se mikään kotipeli oo silloinkaan kun jatkan ruutuysillä ja Ilonalle jää vielä yksi ruutu jolloin päästään napsimaan kaikki ruututikit. Nytkän pelinviejä ihan oikein voitti sen tikin ja hänen toiveensa siitä, että herttaässä on mulla, ruutuässä kumminkin Ilonalla taikka ruutu tasan ei tällä kertaa toteutunut ja saatiin yksi pieti. Että semmoset yöunet meni sitten siinä jaossa.

Aika tasaisesti vedettiin vaikka imppejä lentelikin molempiin suuntiin vauhdilla. Kaks ensimmäistä sessiota hävittiin hieman ja kolmas voitettiin hieman. Tällä kertaa loppukiri jäi pois kun vikakin setti hävittiin ja kokonaisuudessaan jäätiin 22 impiä perään. Tuuri tavallaan senkin ratkaisi, kun pojat olivat tarjonneet hyvän slammin jonka meiän vastustajat jättivät tarjoamatta, mutta koska ruutumaski ei käynyt niin siinä meni 13 impiä sen sijaan että olisi tullut 13. Eli jos maski ois käynyt niin oltais oltu jatkossa. Vaikka eihän se tietenkään ihan suoraan näinkään ole, kun kaikki jaot ja tulokset kuitenkin seuraaviin jakoihin alitajunnan tasolla ja voi olla, että jossain toisessa jaossa joku meistä tai vastustajista olisi tehnyt jossain seuraavista jaoista jonkun toisenlaisen valinnan. Lopputuloksena kuitenkin sijoitus 5.-8. mikä on jo ihan hyvä. Vaikka parempikin olisi kelvannut...

Päädyttiin siis pelaamaan kolme päivää sitä BAMia jota parhaamme mukaan koitettiin välttää. Ilona ei oikein ymmärtänyt meidän muiden inhoa BAMia kohtaan ja oli melkein iloinen kun sitä pääsi pelaamaan. Hermanni taas oli eniten kahden pöydän parikisaa vastaan. Pelit ei kuitenkaan sujuneet mitenkään erityisen hyvin, varmaankin just sen takia ettei hirveemmin kiinnostanu. Mutta viimeisenä päivänä kun yllättäen päästiin A-finaaliin alettiinkin vetämään taas hienosti. Ekassa istunnossa otettiin 25 pistettä kun 32 oli maksimi. Toinen istunto oli vähän takapakkia kun tuli 15/32. Viimeisen setin 19/34 ei sitten riittänyt enään. Lopputuloksena 8 sija, mutta koska kisa oli tosi tiukka niin 2 pistettä lisää olisi riittänyt mitalisijaan.

Loppumatkaan siis sisältyi pientä pettymyksen tunnetta, mutta kyllä kaiken kaikkiaan oltiin kaikki tyytyväisiä matkaan. Oli tosi kivaa pelata Ilonan kanssa. Oli myös tosi ihanaa palata takaisin kotiin, kun ottaa tommoset matkat voimille varsinkin kun nukkumiset sijaan tulee hengailtua muiden junnujen seurassa tai juteltua ja laulettua huonetovereiden (lähinnä poikien kanssa kun Ilona simahtaa aikaisin) kanssa. Mutta lähteminen silti harmitti, kun tosi mahtavia noi reissut on. Varsinkin kun tuli taas hankittua uusia kavereita...

Viimeinen ilta (ja Ilona taas piilossa)

Ei neljää päivää BAMia!

Etsi suomalaiset

Vähän laiskanpuoleista on ollut tää kirjottelu, mut halusin välillä pitää vähän taukoo. Sitä huomas ettei aikaa jää oikeastaan mihinkään muuhun jos keskittyy ainoastaan pelaamiseen ja blogiin.

Loppukirit ovat olleet aika isos roolis täällä näin. Pojat ottivat ison loppukirin päästääkseen parikisan finaaliin, ja sitten jatkoivat kirimistään sielläkin. Kovasti ne tsemppas ja tällä kerttaa se riitti neljänteen sijaan, mikä on tosi mahtava tulos vaikkakin aluksi hieman harmittava, kun he kävivät kolmannella sijalla tulosmuuntelujen keskellä. Ilonan kanssa pyörittiin kokoajan siinä samoilla paikkeilla ja jäätiin sijalle 9 kirimättä sen enempää. Nyt joukkiskisassa tuli taas kirittyy oikeen kunnolla. Kierroksen 5 jälkeen oltiin sijalla 15/17 kun 8 parasta pääsee jatkoon. Siinä kohtaa vissiin tajuttiin et kannattais alkaa pelaamaan vähän paremmin tai joutuu neljä päivää pelaamaan BAMia, niinpä kolmen kierroksen päästä oltiinkin jo sijalla 5.

Positiivista joukkuehenkee

Ensimmäisellä sijalla jatkoon päässyt sai valita vastustajansa pudotuspeleihin sijoilla 5-8 olevista joukkueista. Tokalla sijalla sit sai valita jäljellä olevista jne. Oskari käski näyttää pelottavalta ettei USA valitsis meitä heti ekana, ja näytin sit ilmeisesti niin pelottavalta ettei kukaan halunnut meitä valita. Niinpä saadaan vastaan neljännellä sijalla ollut Kiina. Vedetään tänään koko päivä heitä vastaan 4×14 jakoa. Hävinnyt joutuu sitten pelaamaan kolme päivää BAMia kun taas voittaja jatkaa semifinaaleihin pelaamaan joko USAa tai Nortonia vastaan.

Kävin eilen istuskelemassa vähän aikaa hotellin terassilla Etelä-Amerikkalaisten junnujen seurassa. Piti sitä ny vähän sosialisoidakin. Ilona oli selvästi tehnyt vaikutuksen Brasilialaiseen skriinikaveriinsa, kun heti kun tulin paikalle tämä kysyi missä mun partneri. Ilona oli mennyt aikasin nukkumaan, kun sillä on ollu vähän nuhaa. Helposti täällä voi flunssan saada kun vaihtaa ulkoota kuumasta viileeseen pelisaliin ja takaisin. Tänään sillä on onneksi jo parempi olo.

Ulkona on kyllä jo huomattavasti viileämpää kuin mitä ekoina päivinä oli. Iltasin meinaa jotkut jo palella. Mun mielestä lämpötilat on oikeen sopivia, mulle kun ei ihan niin helposti tuu kylmä. Vaikka kyllä mullakin on käynyt mielessä et alkais kantaa hupparia (tai siis collegea kun ei siinä edelleenkään oo huppua) mukana ihan vaan varmuuden vuoks. Se vaan jotenkin tuuppaa aina unohtumaan.

Näihin pudotuspeleihin joutuu tekemään jo line upin, eli laittaa istumapaikat koneelle valmiiks, kun taas tähän asti on selvinnyt ilman semmosia. Me päästään toisessa ja neljännessä setissä valitsemaan kumpaa paria vastaan väännetään me Ilonan kanssa ja kumpaa sit Oskari ja Hermanni. Viimeisessä voi olla hyvä taktikoinnin paikka, vaikka tuskin sillä oikeesti on väliä.

Olen antiikkikauppias

Myyn kaikkea vanhaa mutten mitään uutta. Myyn lautapelejä mutten kortteja. Myyn kultaa mutten hopeaa. Mitä minä myyn?

Mm. tämmöisiä arvuutuksia ollaan keskenämme käyty kävelymatkoillamme. Muutenkin meillä on ollut tosi kivaa ja sopivasti on lennellyt vitsejä ja sarkasmia.

Pelipaikalle on sopiva 10-15 minuutin kävely. Tänään tosin tuli vaan 10 000 askelta kun ei käyty siellä kauempana "super"marketissa. Matkalla pelipaikalle ylitetään yksi joki, joka näyttää aina tosi nätiltä. Tänäänkin aamulla siinä oli hieno peilipinta.

Iltanäkymä

Ilona oli aamulla käynyt lenkillä puistossa. Siellä jollain terassilla oli flyygeli, jota joku mies oli soittelemassa jo puoli kaheksan aikoihin. Vähänkö ihanaa.

Ilonan iskä ja sisko tuli tänään iltapäivästä Lyoniin, ne on kolmisen päivää tsemppaamassa meitä täällä. Ilona sitten yöpyykin kolme yötä heidän kämpällä, eli saan meidän sängyn kokonaan itselleni.

Kaveeraan yhden TD:n kanssa. Tutustuttiin pari vuotta sitten, kun hän ylpeänä sanoi meille "huomenta" ja seuraavana päivänä oli sen sanan printannut paperille ja teipannut seinälle. Nyt se papru onkin mun seinällä kaikkien muitten muistoja sisältävien jutskujen keskellä. Selvisi, että tällä TD:llä ja siskollani on sama harrastus - kolikoiden keräily. Mun kautta ne on vaihtanutkin pari erikoista kakseurosta. Oli muuten jänskää tänään, kun istuin pöytään ja tämä TD sanomatta sanaakaan pistää eteeni neljä euroa ja jatkaa matkaansa. Sisko oli kyllä innoissaan, kun lähetin sille kuvat niistä kakseurosista.

Pari vuotta sitten Opatijassa

No kaipa sitä peleistäkin pitää vähän kirjotella. Aateltiin Ilonan kanssa, että päivän toinen sessio olis mennyt ihan surkeesti. No oli siinä toki kolme nollaa, mut saatiin me kaiken kaikkiaan siitä 52% eli oli siinä aika monta hyvääkin tulosta sitten. Oltiin kyllä molemmat yllättyneitä et oli edes yli meedelin. Vikassa sessiossa ei sit taas tuntunut olevan mitään hirveen erikoista, mut se sit olikin se surkee setti. Saatiin joku 36% ja tiputtiin pari sijaa alaspäin. Sijalle 10 päädyttiin ja sillä sitten päästiin finaaliin. Finaalissa saa carry-overia lineaarisesti sijan perusteella niin että ensimmäinen pari saa 30 pinnaa ja viiminen eli neljästoista saa 0. Alotellaan siis vähän alle meedelin, mutta ei tuo vielä mitään ratkaise.

Bridgehabaa!

Oli tosi ihanaa kattoo Ilonaa kun se oli ihan hirveen innoissaan siitä et päästiin finaaliin. Olenhan minäkin siitä tietenkin innoissani, mutta Ilona ihan loisti ja taisi vähän pomppiakin. Molemmat todettiin, että tähän ollaan jo todella tyytyväisiä eikä sillä niin väliä miten huomenna menee, vaikka tottakai voittoon pyritään.

Pojilla kesti aika pitkään tulla omista peleistään ja selvis sitten, että oli joku tuomiotilanne kesken viimeiseltä kierrokselta. He olivat sijalla 17 joten tuo oli aika merkitsevä. Vastustaja oli selittänyt tarjouksen väärin, ja tähän selitykseen pohjauten Oskari oli tarjonnut 5 ruutua johon tuli donkki ja yksi pieti ja 0,15%. Pitkään TD-porukka funtsi ja haastatteli pelaajia, ja lopulta tuomioksi tuli 3D+1. Tulokset ei ihan heti päivittynyt ja siinä todettiin, että tuo antaisi varmaan suunnilleen 60% mutta se ei jatkopaikkaan vielä riitä. Niimpä lähdettiin harmistuneiden poikien kanssa kohti kämppää odottelematta enempää.

Oskari on pistänyt Hermannin vastuuseen systeemilapuista. Jatkuvasti kuuluu juttua siitä, että niitä ei sitten saa hukata. "Vastaat niistä hengelläsi" oli Oskari todennut ojentaessaan niitä partnerilleen. Pari varakappaletta kyllä on mukana, mutta on täällä pelipäiviä vielä vaikka kuinka jäljellä. No Hermanni oli sitten unohtanut ne pelipöytään, ja lähti niitä hakemaan. Minä ja Oskari käveltiin pikkuhiljaa eteenpäin ja siinä samalla se pohti, että oisko sen 5D voinut saada kotiin kuitenkin. Se olisi kuitenkin ollut toppi ja se kyllä riittäisi. Mutta sillä toisellakin linjalla pääsi vaan kymmeneen tikkiin. Sillan yli päästessämme Oskari ihmetteli et miten se Hermanni ei ole vieläkään saanut meitä kiinni. "Se ettii niitä systeemilappuja ihan hädissään eikä uskalla tulla kun ei niitä löydy" totesin samantien. No hetken päästä se kyllä tuli ja heilutti kädessään paperia. Aattelin, että systeemilaput löyty, mutta kyseessä olikin poikien lopputulokset. Kolmastoista sija! Se 3D+1 antoikin yli 80% kun suurin osa oli saanut vaan 9 tikkiä tai pelannut ristipeliä toiseen suuntaan. Finaalipaikka siis pojillekin ja voi sitä riemun määrää. Siinä kohtaa ei haitannut enään sekään, että systeemilappuja ei tosiaankaan löytynyt.

-----

Tuloksia löytyy täältä.

Bulletiineja ilmestyy tänne, mutta jos oikeesti kiinnostaa lueskella, niin täältä löytyy huomattavasti parempilaatuista luettavaa Bermuda Bowlista yms.

Qu'est-ce? 2

Chiens en fraises

Meillä Ilonan kanssa kisat alko aivan mahtavasti, kun heti ekassa tarjoussarjassa pääsin kutsumaan kilpailunjohtajan. Ilona avas 2C vahvan, tein 2D odottavan ja Ilona näytti 25-28 tasasen hyppäämällä kolmeen sangiin. Kattelin kuuden kortin pataa ja päätin tehä siirron siihen tarjoamalla 4H. Alertoin sen ja skriinitoverini kysyi mitä se on samalla kun pisti kelkan menemään toiselle puolelle skriiniä. Ja tässä kohtaa huomasin, että kelkalla komeileekin viiden hertan tarjous. TD tuli ihmettelemään tilannetta ja hetken päästä antoi tietenkin korjata neljään herttaan kun oli ihan selkeetä että 5H oli vahinko. No kun jatkot ei tämän pidemmälle meillä olleet selkeesti sovittuna niin eksyttiin kuuteen pataan vaikka valtissa puuttu ässä, kuningas, jätkä ja pari hakkua. No onneksi vastustajatkin vähän hölmöili niin tuli vaan yksi pieti. No saatiinpahan kaikki jännitys sillä jaolla pois.

Me ei Ilonan kanssa tommosista olla moksiskaan. Molempien mielestä on tosi mukava pelata. Vedettiin myös tasaisen hyvin, kun kaikki kolme 14 jaon sessiota olivat reippaasti yli meedelin. Ollaan ensimmäisen päivän päätteeksi sijalla 8 prosentilla 56,74. Huomenna on kolme sessiota lisää jonka jälkeen 14 parasta pääsevät perjantaina pelattavaan finaaliin. Pojat ovat sijalla 20 tuloksella 50,47% ja heiänkin sarjassa 14 parasta pääsee finaaliin, eli vähän tarttis huomenna tsempata.

Kiinalaisia pelaajia on myös meidän sarjassa todella paljon (niinkun on oikeastaan kaikissa sarjoissa). Suunnilleen päivän puolvälissä kohdattiin sitten yksi näistä kiinalaispareista. Se mun skriinmeitti oli tosi sulonen nuorehko tyttö. No ekassa jaossa heitä vastaan avasin yhdellä ruudulla ja skriinitoverini tarjos yhden hertan. Sen partneri hyppäs neljään ristiin ja sitten mun skriinikaveri jäi miettimään. Katselin korttejani. Mulla oli tasanen käsi, pataässä ja AQJ hertassa. Totesin, että nythän tulee cuetarjous ja ässäkysely ja sitten ne jää viiteen herttaan ja siihen tulee varmasti pieti. Eli mun sitten kuuluu donkata. Vähänkö oli ikävää kun ne sitten oikeestikkin cuetarjoili ja ässäkyselyn jälkeen pääty sinne viiden tasolle kun aattelin et nyt sitä tyttöö alkais harmittaa kun donkkasin. Mut ihan hyvin se sen tais kestää.

Kolmannen session alkuvaiheessa meillä tuli vähän onneton kierros kun ensin pelattiin kolme sangia kun piti olla neljässä hertassa ja sitten vedettiin seuraavassa neljää herttaa pietiin kun kolme sangia ois ollut kotona. Seuraavalla kierroksella ekassa jaossa taas eksyttiin kolmeen sangiin kun tarjoussarja meni vähän mönkään ja siihen tuli jopa kolme pietiä. Mutta eihän me tästäkään oltu moksiskaan kun seuraavassa jaossa painettiin reippaasti kuusi ruutua ja saatiin siitä puhdas toppi.

Pahoittelen kuvan laatua...

N (Ilona)	E	S (minä)	W
	pass	pass	pass
2C	pass	2D	pass
3D	pass	4D	pass
4N	pass	5C	pass
6D	pass	pass	pass

Sinänsähän tuo menisi pietiin kun itä voittaisi ristilähdön ja antaisi partnerilleen patakupin, mutta sitä on tuosta sarjasta vähän vaikea nähdä. Sen jälkeen kun ristikuningas sai pitää tikin, niin mikään ei enään voinut kaataa peliä. Muissa pöydissä on varmaan lännen korteilla tarjottu jotain jolloin meidän korteilla ollaankin patapelissä, ja pataslammissahan ei nyt ole mitään saumoja kun pata istuu niin vinossa.

Pelin jälkeen Ilona iloisesti totesi, että mun kanssa on tosi kiva pelata eikä tarvii yhtään jännittää. Minä siihen sitten totesin, että nyt tulee se tuomion paikka kun käydään läpi mun privaatin ympyröinnit. Sitten keskusteltiin noin viiden jaon tarjouspaikoista, että mitä joku tarjous olisi siinä kohtaa tarkoittanut. Ja oltiin kaikista vielä samaa mieltä. Eli eipä sekään ollut kovin paha paikka.

Nyt on muuten kahtena päivänä tullut käveltyä parikymmentä tuhatta askelta päivässä. Normaalisti päiväsaldo on kahden ja seitsemän tuhannen välillä. Jotenkin näillä ulkomaan bridgereissuilla tulee aina käveltyä hirveesti, mikä on kyllä tosi kivaa.

Qu'est-ce?

Eilen illalla ei netti oikein toiminut, niin en saanut tekstiä silloin julkaistua. Tässä olis nyt tunnelmia eilisestä päivästä.

-----

Camion pick-up mur d'escalade!

Nyt ollaan sitten Ilonan, Oskarin ja Hermannin kanssa päästy tänne Lyoniin asti. Lähtö oli todella aikaisin aamulla, kun lentokone lähti puoli kahdeksan maissa. Lennettiin Helsingistä Pariisiin missä oli vaihto, jänskästi junaan eikä toiseen koneeseen. Vitsailin sitten jatkuvasti, että mennään lentävällä junalla, kun lentolipusta kuitenkin tavallaan kyse. Paluumatkalla mennään taas Pariisin kautta, mutta silloin molemmat välimatkat ihan lentäen.

Charles de Gaulle on kyllä semmonen lentokenttä jota inhoan. Ekan kerran kun lensin sen kautta matkalla kotiin Amerikasta jouduin kolmesta turvatarkastuksesta menemään läpi. Väsynyt olin ja kun kolmannella kerralla pistivät ottamaan matkalaukusta kameralaukun ulos meinasin jo itkeä. Tällä kertaa ei yhtäkään turvatarkastusta tarvinnut siellä kestää, mutta kyllä sai olla vähän eksyksissä ennen kuin löytyi miltä tiskiltä me saadaan meidän junaliput. Kivikautisella tekniikalla sekin tapahtui, kun tyttö tiskin takana ensin ilmoitti ettei me sillä junalla mennä. Hetken päästä löysi pöydältä oikean kuoren jossa liput, ja toiselta paperilta yliviivasi meidän nimet nimilistasta ja ojensi liput meille.

Juna saapui kahdelta Lyoniin ja huoneen check in oli vasta kolmen jälkeen, joten oltiin reippaita ja käveltiin 45 minuutin matka vaikka olikin vähän kuuma. Hotellihuoneeseen päästyämme minä ja Ilona hyvin pian lähdettiinkin hakemaan vähän vettä ja jotain suolaista kaupasta. Lähistöllä ei mitään isompaa supermarkettia ole, mutta muutama pienempi kauppa kyllä löytyy. Saatiin väsättyä itsellemme myös vähän syötäväksi pastaa ja tomaattikastiketta tonnikalan kera. Tai Ilonahan sitä lähinnä väsäsi todeten "Tää on niin opiskelijaruokaa kun vaan voi olla".

Illalla suuntasimme sitten ilmoittautumaan kisaan ja saatiin meidän kulkupassit. Sen jälkeen oli myös avajaistilaisuus. Avajaistilaisuus alkoi Ranskan hymnillä jonka mukana ranskalaiset junnut lauloivat todella reippaasti vaikkakin hieman epävireisesti. Muutama kuivahko virallinen puhe, todella nätti Kiinalaisten lauluesitys (ranskaksi!) ja pari valaa myöhemmin WBF:n presidentti julisti viidennet junnujen avoimet maailmanmestaruuskisat avatuiksi. Avajaisseremonia jäi vähän lyhkäseksi kun tässä kohtaa tuli joku toteamaan et tää on nyt tässä kun auditoriossa on kaksi kertaa enemmän porukkaa kun saisi olla ja nyt kaikkien tarttis rauhallisesti poistua. Sali oli tosiaan todella pieni, raamateatteriksi varmaan ihan sopiva mutta ei tämmöseen avajaistilaisuuteen.

Avajaistilaisuudessa ollaan

Nää kisat alkavat siis parikisoilla, jotka alkaa huomenna ja jatkuu perjantaihin. Minä ja Ilona pelataan tyttöjen sarjassa 41 muun parin kanssa. Oskari ja Hermanni taas kilpailevat alle 21-vuotiaiden sarjassa 36 muuta paria vastaan. Alle 26-vuotiaiden sarjassa on 35 paria ja alle 16-vuotiaiden sarjassa selkeästi eniten, kokonaiset 78 paria joista kaksi kolmasosaa ovat Kiinasta.

Ilona on vaan kameran takana piilossa (:

Ilonaa on nää kisat jännittäny hirveästi, tietenkin kun on ensmäiset tämän tason kisat kyseessä. Selvisi tässä ettei Ilona ole ennen kokenut millaista on skriinilläkään pelata. Muutama vuos sitten minuakin jännitti samalla tavalla kaikki mahdolliset kisat, mut nyt ei kyllä enään yhtään muista millaista se oli. Sen jälkeen kun saatiin Vesan kanssa hopeeta viime kesänä junnujen mixed EM-parikisasta ja sitä mitalia "joutui" menemään hakemaan podiumilta kaikkien tuijottaessa ja kuumien kohdevalojen loistaessa en jännitä varmaan enään mitään. Ainakaan yhtä paljon kuin silloin. Vaikka saatan olla väärässäkin (:

-----

Tulokset ilmestyvät tänne.
Samaanaikaan täällä on menossa myös Bermuda Bowl, Venice Cup ja d'Orsi Trophy joiten tuloksia löytyy täältä.
Tunnelmia vuoden 2015 avoimista junnu MM-kisoista voi lueskella täältä.
Vuoden 2015 junnujen EM-kisoista juttua löytyy täältä.
Tämän vuoden EM-kisoista voi lueskella täällä.

Suklaata. Kortteja. Kultaa.

Äh, onnistuin sit jotenkin poistaan tän tekstin... Tässä se on uudestaan julkaistuna...

-----

Bridgen SM-Swiss Imp's oli mukana SM-viikolla ja pelasin siinä Kipparin kanssa. Itse kisa oli la-su, mutta perjantaina lämmiteltiin jo vähän tervetulokisassa ja sitten vietettiin aikaa Taproom Unitedissa. Taproomissa toiminnanjohtajamme Hulda kyseli vähän kaikilta mitä tavoitteita on kisasta. Itse täyttelin meidän systeemilappuamme loppuun ja pohdiskelin itsekseni mitähän tavoitteita minulla olisi. Ensimmäinen ajatus oli että mitali olisi todella kiva, mutta sen ajatuksen torjuin todella nopeasti. Ajattelin, että ens vuonna se olisi sitten hyvä tavoite kun on vielä vähän enemmän kokemusta ja systeemi olisi vähän tutumpi. Pelataan Kipparin kanssa Einari-ristiä ja vahvan ristin ajatusmaailma on mulle paikoittain vielä vähän vieras. Asetin sitten tietoiseksi tavoitteeksi top 10, vaikka jälkeenpäin ajatellen huomasin, että alitajunnassa vallan oli vienyt tavoite mitalista.

En yleensä juttele jaoista kesken kisan, ellei ole joku ihan selkeä väärinymmärrys tai eri ajattelutapa partnerin kanssa joka täytyy saada sovittua, jotta jos seuraavassa jaossa tulee sama tilanne molemmat on kartalla. Privaatissa ympyröin vaan jaon numeron jos on joku kysymys jonka haluu kysyy kisan jälkeen tai jos haluaa tutkia jakotaulusta voisko saada pelin pelattua kotiin toisella pelilinjalla tms. Sitten sen jaon voi vaan toistaiseksi unohtaa ja ottaa seuraavat kortit ja keskittyä niihin. Pyrin merkkaamaan myös hyviä suorituksia ylös, ettei virheet korostuisi liikaa. Jaossa 11 pääsin heti merkkaamaan partnerin hyvän suorituksen, kun tuli semmonen olo, että Kipparin kanssa on ihanaa pelata.

Kipparilla oli ♤Q43 ♡J32 ♢J864 ♧T75. Avasin ensimmäisestä kädestä 1D joka meillä on 11-16 ja vähintään 2 korttia, ja sitä se on vain 3-3-2-5 jaolla.

Tarjoussarja:

N (Kippari)	E	S (minä)	W
		1D	pass
pass	X	pass	2NT
pass	3NT	pass	pass
pass

Kippari sitten oli sitä mieltä, että ruutulähdöllä ei pietiä tule kun hänellä itsellä on jätkä neljäs ja pelinviejä luvannut pidon. Ja jos minulla ei ruutuväriä ole, niin ainut mahdollinen väri on risti. Ja niin hän sitten lähti ristiä, eli juuri sitä mitä minä toivoin korteillani ♤T96 ♡T84 ♢A9 ♧AK982. Olin jo odottanut ruutulähtöä, joka monelta partneriltani olisi miettimättä tullut, ja kironnut hölmöä systeemiä jossa joutuu avaamaan ruudulla tolla jakaumalla, mutta onneksi minulla oli ihana ajatteleva partneri.

Ekana päivänä jaot olivat pääosin vähän mitäänsanomattoman tuntusia. Ei ollut hirveesti mitään erityisen hienoa eikä mitään erityisen huonoa. Pyörittiin siinä listan keskipaikkeilla kun tuli plussaa ja miinusta suunnilleen samaan tahtiin. Päivän kahdella viimeisellä kierroksella päätettiin ottaa vähän nousua. Tokavikasta +31 impiä, mikä jännästi ei riittänyt kierroksen voittoon, kun kierrosvoittajat nappasivat itselleen +40. Viimeisestä kierroksesta tuli +22 ja kierrosvoitto, kun siinä oli semmoisia jakoja joista ei ihan yhtä helposti imppejä irronnut. Yksi hyvä jako sieltä myös löytyi.

Iloiset kierrosvoittajat, Ilona ja maukas palkinto

Mulla oli ♤AK954 ♡7532 ♢AK ♧84. Kaikki vaarassa ja VPV avasi ensimmäisestä kädestä 1H ja partneri teki 1S. Ensimmäinen ajatukseni oli tuupata suoraan täyteen peliin, mutta sitten hillitsin itseni kun totesin, ettei paljoa vaadita slammiin. Mulla on kuitenkin kaikki arvot kontrolleissa ja neljä hakkua vastustajan maata, jossa sitten partnerilla voi helposti olla lyhyys. Niinpä päätin edetä vähän rauhallisemmin ja tehdä ensin 2H ja katsoa mitä partneri siihen tuumaa. Kipparilta tuli 4S. Sillä on pakko olla siellä jotain hyvää, kun ei se hullu ole vaikka tarjoaakin täyteen peliin yhtä herkästi kuin minä, joten vieläkin todennäkösemmin meillä on slammi. Olin jo tosi iloinen etten tehnyt suoraan 4S vaan maltoin tarjota rauhassa. Tein sitten 5D jolloin Kippari näki, että mulla on "pakko" olla AK padassa ja ruutuässä, ja pystyi tekemään 6S. Vastustajat nappasivat herttatikkinsä ja Kippari pääsi levittämään loput. Tässä vielä selkeyden vuoksi jako ja tarjoussarja:

N	E (Kippari)	S	W (minä)
1H	1S	pass	2H
pass	4S	pass	5D
pass	6S	pass	pass
pass

Monet olivat Kipparin korteilla tehneet 2H Michaels cuen, ja sen jälkeen minun korteillani tulee helposti vain 4S ja siihen jää. Kippari oli sitä mieltä että hänen korttinsa ovat siihen ihan liian hyvät, ja niinpä hän teki vain 1S jolloin jäi tuo mahdollisuus löytää slammi. Itsekin olisin siihen Michaelsiin tehnyt vain 4S enkä enään kiemurrellut sen enempää.

Sunnuntaiaamu ei näyttänyt enään yhtä iloiselta kuin lauantai-ilta. Ekasta kierroksesta jäätiin kylläkin 16 impiä plussalle, mutta koska en pelaa tulosta vaan bridgeä niin se ei hirveästi lohduttanut.

N	E (Kippari)	S	W (minä)
pass	1N	pass	2D
pass	3C	pass	4C
pass	4H	pass	4N
pass	5S	pass	6N
pass	pass	pass

1N kertoi 15-17 sangikäden ja 2D oli two-way stayman eli täyspelivaatimus ja kysely. 3C kielsi neljän kortin ylävärit ja kertoi viiden kortin ristin. 4C sopi ristin sitten valtiksi. 4H oli cue ja kielsi ruutucuen. Järkeilin itselleni, että Kipparilla löytyy kyllä myös patacue (teoriassa voi olla 15 pistettä ilman patakontrollia, mutta sillä varmaan olisi tullut vain 5C) ja kysyin ässät neljällä sangilla. Kippari lupasi kaksi ässää ja valttirouvan, mikä minua tavallaan kummastutti kun minulla oli ristirouva. Mutta valttirouvan voi myös valehdella jos on ekstrapituutta valtissa, joten Kipparilla oli varmaan sitten kuuden kortin risti. Laskeskelin huolella, että tikkien pitäisi tällöin riittää hyvin sangissa, ja tarjosin 6NT kun yksi ässä kuitenkin puuttui. Jaossa oli selvästi väärinkäsitys, joten siitä keskusteltiin heti jaon jälkeen. Partnerini totesi, että oisin voinut viidellä sangilla näyttää hyvät kortit. Minä totesin, että Kippari olisi voinut vastata ässät oikein. Jos oisin kuullut ässät oikein, niin olisin kuudella ruutulla hakenut seiskaa ja sinnehän oltais päästykin. Selvisi, että Kippari ei ottanut neljää sangia ässäkyselynä ja yritti viidellä padalla näyttää vielä siinä kontrollia. Minä olin sitä mieltä, ettei se voinut olla pelattavaksikaan kun itse olin jo ohittanut kolme sangia ja Kippari oli lopulta sitten samaa mieltä. Se jako oli sitten käsitelty.

Periaatteessa näitä sattuu, että ajattelee partnerin kanssa tilanteet eri tavalla ja sen kanssa pitää vain kyetä elämään eikä siitä saisi tietenkään suuttua. Enkä minä näistä ikinä suutu enkä pelipöydässä ala mitään sanomaan. Mutta olin Kipparille kiukkunen siitä, että me olimme treenanneet niin vähän ja perjantai-iltanakaan ei ehditty kunnolla täyttää systeemilappua enkä saanut lupaa soitella illan mittaan kysyäkseni mitään systeemistä, kuulemma lauantaiaamulla ehtii tarpeeksi käymään läpi. Lauantai oli tosin jo kisapäivä ja mielestäni se on väärä hetki kysellä ja ihmetellä systeemiä. Treenillä ja systeemin läpikäymisellä oltaisiin voitu joitakin väärinkäsityksiä välttää. Tuo äsköinen jako kyllä tuskin olisi yksi niistä ja siihen en vielä sen pahemmin reagoinutkaan, mutta kun se oli pohjana ja seuraava jako tuli eteen, niin meinasi hermot mennä, mikä minulta on hyvin epätavallista.

N	E (Kippari)	S	W (minä)
	1S	pass	2N
pass	3C	pass	3N
pass	4C	pass	4H
pass	4S	pass	pass
pass

1S on 12-16 4+kortin pata, 2N limit-korotus ja 3C kertoi minimit. Kippari oli halunnut sopia, että kaikissa sarjoissa, joissa yläväri on sovittu valtiksi ennen kolmea sangia, 3NT kertoisi lyhyyden jossain. Niinpä sitten tarjosin sen, kun minulla sattui olemaan lyhyt ruutu. Kippari ei alertoinut sitä, mikä alkoi jo sekin vähän ärsyttää, mutta ei Kippari aina alertointeja hallitse. 4C sitten kysyi lyhyyttä ja minua alkoi ärsyttää vielä enemmän kun jäin miettimään, että pitikö nyt vastata stepeillä vai mahdollisimman "luonnollisesti". Tarjousharjottelussa näitä paikkoja olisi varmasti tullut ja ihan vaan systeemistä juttelemallakin ois varmasti tilanne tullut esiin. Muistelin kuitenkin, että tämä olisi niitä harvoja paikkoja mihin oli steppivastaukset ja kerroin ruutulyhyyden tokalla stepillä. 4S siihen sitten oli pelattavaksi. Tarjoussarjan päätteeksi Kippari alkoi selittelemään vastustajalle, että 3 sangia taisi kysyä lyhyyttä tai jotain me nyt siihen oltiin sovittu, ei hän ihan tarkkaan muista (ja 4C meinas kertovansa ristilyhyyden). Siinä kohtaa minulla meinasi jo kiehua yli, kun sopimus oli vielä Kipparilta lähtöisin eikä hän sitten oikein muista. Tulokseen se ei vaikuttanut, kun neljään pataan joka tapauksessa oltaisiin päädytty ja 11 tikkiä siinä on, mutta eihän tässä tulosta pelata vaan bridgeä.

Päivä ei siis lähtenyt erityisen hyvin liikkeelle ja pelasin toisen kierroksen melko huonotuulisena jo, vaikka silti keskityin hyvin joka jakoon. Ja sitten tuli vielä yksi "väärinkäsitys" siihen. Minulla oli ♤AKJ97 ♡AKJT ♢JT9 ♧2. Kaikki vaarattomassa, avasin ensimmäisestä kädestä vahvan 1C. Partnerilta tuli 1D, joka kertoo positiivisen käden ja 0-2 kontrollia (A on 2 ja K on 1). Siihen kerroin patavärini tarjoamalla 1S ja partnerilta tuli 4D. Splintteri se on, mutta lupaako renonssin vai voiko olla singeli? Ajattelin, että 3D voisi olla singeli ja 4D renonssi, mutta en ollut ihan varma. Jälkeenpäin selvisikin että 3D olisi kertonut pari kuvaa seitsemäntenä ruudussa, mutta 4D siitä huolimatta kertoi renonssin. Tein siihen varovasti 4H kontrollina ja ajattelin jatkaa päätteäni sitten partnerin seuraavan tarjouksen perusteella. Partnerilta tuli 5C. Ajattelin sen lupaavan ässän, kun ei kai partneri muuten niin vahvasti tarjoaisi. Tein kuitenkin vielä varovaisen 5H ja partnerin 6D vahvisti mun ajatuksen siitä, että sillä olisi hyvät kortit, ja painoin reippaasti 7S. Lähdöksi sain ristiässän. Partneri levitti korttinsa, kiitin niistä, tein rauhassa pelinvientisuunnitelman ja yksi pieti tuli. En sanonut partnerille sanaakaan jaosta, kun ei siitä kesken kisan kuulu sanoa, vaan otettiin seuraavat kortit ja jatkettiin pelaamista.

Päivän toinen kierros loppui ja koitti vapaa hetki jolloin pääsi taas kelailemaan noita ikäviä jakoja ja minulla alkoi olemaan pinna melkoisen kireällä. Lounas oli suureksi onneksemme siirretty siihen väliin ja hieman lyhennetty, ja samalla aikataulua muutenkin vähän tiukennettu. Alunperin meidän piti jättää viimeinen kierros pelaamatta, kun mulla lähti iltayhdeksältä lentokone Helsinki-Vantaalta ja sinne piti keretä. Aikataulumuutosten jälkeen ehdittiin kuitenkin kaikki hyvin pelata. Iso kiitos tästä järjestäjille!

Meidän oli tarkotus syödä Kipparin (ja kenties Sannan ja Milkon) kanssa yhdessä jossain jotain. Olin edellisenä päivänä mököttänyt Kipparille siitäkin, etten päässyt heidän mukana lounaalle eikä sitten silloinkaan voitu keskustella systeemistä eikä mistään. Pöydästä noustessa ilmoitin kuitenkin Kipparille että lähtisin kauppaan. "Kauppaan?" kuului yllättynyt vastaus johon vahvistin "Kauppaan". Suuntasin ulos ja sinne päästyäni totesin, että siellähän sataa. Jäin hieman hämmentyneenä ihmettelemään, että mitäs sitten. Alkoi harmittamaan, etten ollut ottanut maajoukkuetakkia mukaan, kun se kestää hyvin vettä. Kippari kerkes myös ulos ja käveli Sannan ja Milkon tyköön keskustelemaan heidän suunnitelmista (taisivat jäädä pelipaikalle juomaan kahvia tms.). Sitten hän kysyi minulta, että meinaanko ihan oikeasti lähteä kauppaan. Totesin, että mökötän just sen verran, että ihan oikeesti kävelen kauppaan ja lähdin menemään. Maajoukkuehuppari (tai siis college kun ei siinä huppua ole) sai sitten kastua, sen voisi takasin tullessa sitten ottaa pois päältä ja muut vaatteet kuivuisivat tarpeeksi nopeasti. Märät hiuksetkaan ei nyt maailmaa kaada. Siellä ei sitten varsinaisesti enään satanutkaan, katoksen reunalta tippuvat pisarat ja harmaat pilvet saivat sen vain näyttämään siltä. Ihan vähän taisi aluksi tihkua tulla, mutta se ei kastellut oikeastaan mitään ja lakkasi melkeinpä heti.

Kävely kauppaan ja takaisin oli tosi hyvä tapa purkaa vähän pahaa oloa. Matkalla sinne suunnilleen nousi savua korvista. Kaupassa ostettu banaani oli rivakasti syöty melkeinpä ennen kuin pääsin edes pihalle asti, kun siinä kohtaa vielä kiukkua riitti. Koko matkan pistin myös kiukkusia viestejä hollantilaiselle ystävälleni, joka jaksoi hyvin kuunnella ja olla myötätuntoinen. Päästyäni takaisin pelipaikalle sain jo hymynkin aikaiseksi, vaikka ei se siinä kohtaa varmaan täysin aito ollut. Pelikin alkoi sujua paremmin ja tuli toinen kierrosvoitto.

Palkintona tällä kertaa liiton korttipakkoja (Kippari tykkää!)

Ennen viimeistä kierrosta oltiin kolmansia. Siinä kohtaa tuntu tosi ihanalta, että aikataulu järjestyi niin, että päästiin kuitenkin pelaamaan viimeinenkin kierros. Olisi ollut aika ikävä lähteä ja jättää tulos muiden ratkottavaksi. Viimeisestä kierroksesta jäi mieleen lähinnä kolme jakoa, kun lähdettiin melkolailla suoraan pelipöydästä Kipparin autoon ja se lähti viemään minua kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Yhdessä jaossa jäi slammi tarjoamatta. (Jälkeenpäin selvisi, että siitäkin sai +4 impiä kun monet olivat valinneet sen pelinvientilinjan jolla slammi menee pietiin.) Seuraavassa jaossa tarjottiin slammi, mutta siinä kaikki istui sitten niin vinossa, ettei se mennyt kotiin. Eli tuntu menneen huonosti. Vastustajilla sattui sitten olemaan useampi väärä arvaus, mutta niihin yleensä kiinnittää vähemmän huomiota kuin omiin vääriin arvauksiin.

Viimeinen jako joka pelattiin oli mielenstäni hieno.

Itä oli pelinviejänä kolmessa sangissa, johon minä lähdin herttakakkosella 10-12 säännöllä. Siihen pöydästä tuli 9 ja Kipparilta Q ja pelinviejän ässä vei tikin. Pelinviejä lähti kasvattamaan ruutujaan ja sen jälkeen kuin olin ottanut ruutuässällä tikin käänsin herttakympin. Sitten voikin ihmetellä lähdinkö alunperin väristä T8xxx vai KTxxx. Pelinviejä pelasi nyt jätkän, joka tällä kertaa oli väärä arvaus. Otin sen kohteliaisuutena, koska se tarkoitti myös sitä, että pelinviejä tiesi sen, että olisin osannut kääntää myös kuninkaan alta kympin (niinkuin tietenkin olisinkin). Molemmat vastustajat ovat jälkeenpäin harmitelleet, että heidän hopea meni tuohon arvaukseen, mikä sinänsä on sääli kun tuo oli mielestäni hyvin pelattu. Koko jako alla:

Siinä autossa istuskellessa ja jaoista jutellessa koitin vähän väliä tarkistella netistä, että joko ne tulokset olisivat tulleet. Kolmas sija oli jaettu, joten vertailuun meni aikaa ja tietenkin niillä tuloksilla kesti, mutta enhän minä sitä tiennyt. Varottelin siinä sivumennen Kipparia, että jos hänellä jatkuu sama asenne treenien kanssa niin en enään suostuisi pelaamaan, kun tarkotus olisi kuitenkin ihan tosissaan pelata eikä vain pelailla huvikseen. Sitten tuli Juusolta onnitteluviesti. Oltiin voitettu.

Viestejä alkoi tulla vähän useampia. Vesalta tuli yllättävän nopeasti, kun se kuitenkin oli Slovakiassa junnujen kanssa. Toinen yllättävä oli pietarilaiselta kaverilta, joka sekin oli seurannut kisaa tarkkaan. Kipparikin alkoi samantien saamaan puheluita ja tekstareita, joiltakin jopa molempia. Hollantilainen kaveri, joka oli saanut kuulla kaikki valitukseni, ei ollut uskoa kun kerroin sille tuloksen. Jokaikinen saatu onnittelu tuntui todella ihanalta ja sai hymyilemään aina vain enemmän mikäli mahdollista, joten iso kiitos kaikille onnittelijoille<3

Aika nopeasti alkoi naurattamaan se, että voittajat olivat karanneet paikalta eikä saatu otettua mitalikuvaa ennen kuin vasta Hangossa. Näin jälkeenpäin vähän harmittaa etten autossa tajunnut ottaa iloista voittoselfietä. Lentokentälle kerittiin hyvin, eikä isältänikään mennyt hermot minua siellä odotellessa, vaikka se ei aluksi meinanut antaa minun pelata Swississä kun lentokentällä pitäisi olla aina hyvissä ajoin.

Kisa oli todella tiukka ja varmasti mitalistit olivat hyvinkin pienistä seikoista kiinni (kuten esimerkiksi tuo viimeisen jaon arvaus). Pronssimitalihan ratkesi tosiaan vertailulla, kun samoissa pisteissä olivat myös virolaiset Marko Tenn ja Vilmar Vahe.

Kärkikolmikko tällä kertaa:

1. 109,0   Olavi Kivipensas - Maria Mylläri

2. 106,0   Kauko Koistinen - Clas Nyberg

3.   90,0   Lasse Bergroth - Mikko Nieminen

Onnittelut vielä kerran muillekin mitalisteille! Linkki tuloksiin.

Parinkin viikon jälkeen vielä hymyä pukkaa

Sanna oli todella ihana. Tiistaina Hangossa näin kun Sanna tuli pelipaikalle kukkakimpun kanssa ja olin heti tosi utelias kuka ihanuus oli hänelle kukkia antanut. Sitten kun meille jaetiin mitalit selvisikin, että Sanna oli se ihanuus joka toi minulle kukkia. Iso kiitos Sannalle ihanasta eleestä<3