torstai 17. toukokuuta 2018

Neljä hölmöä eli kadonneen padan arvoitus

Pari viikkoo sitten tekstissäni kirjotin, ettei Kippari osais jaoista kirjottaa, vaikka nättejä tarinoita kertookin. Sain siihen Kipparilta kyllä luvan, mutta vaan sillä ehdolla että hän saa puolustautua myöhemmin. Niimpä hän totesi, että kyllä hän joskus ainakin osasi jaoista kirjottaa ja antoi käteeni paksun kirjan, johon oli koottu käsittääkseni kaikki Tammerbridgen julkasemat lehdet. Heti ekalta sivulta löytyykin teksti:
       Tammerbridgen ry:n
       KERHOLEHTI NO1
       Joulukuu 1980
       Päätoimittajat:
       Olavi Kivipensas
       Apa Heino (Vastaava)
Viimisessäkin lehdessä näytti olevan samaiset päätoimittajat, joten varmaan myös kaikissa siinä välissä oli samat tekijät. Tosi monta juttua on Kipparin kirjottamia, ja vähän samantyyppistähän se teksti on kuin mitä Kipparin kertomuksetkin. Puuttuu vaan kynä, joka ympyröisi/alleviivailisi kortteja jaosta sitä mukaan kun ne on pelattu. Tän tekstin otsikkona on sama kuin vuoden 1985 kesäkuun lehdessä olleella Kipparin jutulla, joka kuulemma piti tänne blogiin saada puolustukseksi (:

---

On melko yleistä tavata bridgepöydässä hölmö. Kaksikaan hölmöä ei ole mahdottomuus, koska kaikilla pelaajilla on partneri. Kolme hölmöä on jo harvinaisuus. Mutta, kerran kymmenessä vuodessa bridgen suojelupyhimys Sattuma kuitenkin järjestää neljä hölmöä pelaamaan vastakkain. Tässä jälkipolville yksi näistä harvinaisista kerroista. Jako on Tammerbridgen Tournamentin parikilpailusta.

Hölmöt aakkos- ja istumajärjestyksessä

Kippari N
Lunden S
Sihvola E
Turunen W

Jo tarjoussarja lupaili jotain erikoista.

N            E            S            W           
1S 2C 2H 5C
5H - - -


kaikki
vaarassa


 ♤ K9732
 ♡ A52
 ♢ KT75
 ♧ A
               
♤ J64
♡ 4
♢ 64
♧ T987642
N
 W    E 
S
  ♤ QT
  ♡ K83
  ♢ AJ3
  ♧ KQJ53
          ♤ A85
 ♡ QJT976
 ♢ Q982
 ♧ -



Risti lähtö, ässä, pieni ja pataviitonen! Pöydästä pata, idältä rouva, pelinviejältä ässä ja länneltä hakku. Herttarouva, pieni, pieni, pieni, herttasotamies, risti, ässä, pieni. Pöydästä patakuningas, kymppi, pelinviejältä ja länneltä hakku. Patahakku, ristikuningas, pelinviejä varastaa ja länsi tunnustaa sotamiehellä. Länsi kysyy ihmetellen partneriltaan: "Ei pataa?" Itä selaa korttinsa kahteen kertaan todeten: "Ei, ei pataa".

Pelinviejä Lunden tutkii myös korttejaan. Lunden jatkaa ruuturouvalla, jonka Sihvola ottaa ässällä ? ! Sihvola pelaa vahvan herttakuninkaan ja jatkaa ristillä. Pelinviejä varastaa ja sakaa pöydästä padan Kipparin mulkoilusta ja hidastelusta huolimatta. Lunden jatkaa ruutuysillä ja maskaa sotamiestä. Viisi herttaa yksi pieti. Seuraa äänekästä keskustelua.

Kippari: Miks' helvetissä sää heitit padan pois.
Turunen: Sehän on aina pieti, kun Sihvis laistaa ruudun.
Lunden: Mää kyllä laskin padat kahteen kertaan, mutta mihinkähän se yks joutu
Turunen: Sitä määkin ihmettelen.
Sihvola: Mulla ainakin oli rouva, kymppi duppelton.
Lunden: Mää laskin kyllä molemmilla kerroilla kakstoista.
Kippari: Ei jumalauta Lunden, tää on tosi komia.
Sihvola: No täähän on melkein meedeli.
Turunen: Mutta missä se pata meni.
Kippari: Sehän hautautu sen saatanan ristiässän alle.


Kaikki nauravat helpottuneina pataviitosen kohtalon selvittyä.

Lopuksi hölmöt suuruusjärjestyksessä:

Kippari, joka ei kahdentanut viittä ristiä (800 ja toppi).
Lunden, joka pelinviejänä laski padat pari kertaa väärin.
Sihvola, joka otti ruutuässän.
Turunen, joka tarjosi viisi ristiä ja hukkasi padan.


SEURAAVAA TAPAAMISTA ODOTELLEN

KIPPARI

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Wappuetkoilua

Pari kuukautta sitten näin ekan kerran wappuetkojen mainoksen. Samantien tartuin lauseeseen "Paras vappuasu palkitaan!". Oltiin äidin kanssa käyty joululomalla Disney Worldistä, missä sitten ostin Minnin korvat. Epäilin vähän, että tekeekö sillä pannalla myöhemmin kotona enään mitään, mutta kyllähän tommonen klassinen tuliainen piti itselle hankkia. Ja nythän Minni-panta tuli käyttöön, kun aloin suunnittelemaan asua sen ympärille.


Porin kisojen jälkeen oon innostunut laittamaan kynsiäni kaikella mahollisella tavalla. Joten googletin samantien, et mimmoset kynnet voisin laittaa. Kuvia löytyi vaikka mitä ja sain sit hyvin inspiraatiota. Sitten sain jo vähän villimmän päähänpiston alkaa ompelemaan sopivaa mekkoa. En oo sitten koulun käsityötuntien jälkeen ommellut oikeastaan mitään, mutta jos löytyis hyvät ohjeet niin varmasti onnistuis. Mutta ohjeita löytyi jostain syystä vaan 3-7 vuotiaiden lasten mekkoihin... Hyvän ohjeen löytäminen on muutenkin yllättävän hankalaa, koulussa kun sai kaikki kaavat valmiina niin homma sujui huomattavasti helpommin. Muistin sit onneksi omistavani yhden valkosen mekon jossa ois mustia pilkkuja, en oo sitä vaan pitkään aikaan käyttänyt. Se sit olikin varsin sopiva, joten itse "jouduin" tekemään vaan kynsien koristelun.


Pilkkujen tökkiminen kynsiin on tosi kivaa, oon useampaan otteeseen käyttänyt erilaisia pilkkukuvioita koristeluun. Mikki-päät oli myös eri kokosien pallukoitten laittamista. Minni on sen verta iso, et sitä joutui taiteilemaan vähän muuten, ja kyllä siinä meni tovin ennen kuin siitä sai suunnilleen pallon muotoisen, ja vielä tarpeeks ison pallon. Rusetin kanssa ongelmaks tuli, et punanen väri näkyy mustan päällä huonosti, mut siitäkin selvis laittamalla ensin valkosta pohjalle.. Vasemmassa kädessä meni rusetti vähän mönkään, kun se sai osakseen kaikennäköstä testailua. Pelipaikalla esittelin kaikille sit aina sitä onnistunempaa oikeaa kättä (:



Asu sitten täydentyi, kun sain siskolta lainaan sopivan laukun ja alushameen, joka teki mekosta muhkeamman. Kokonaisuudesta tuli tosi ihana. Erityisesti tykkäsin kyllä tosta alushameen vaikutuksesta - seuraavana päivänä oli outoa pitää samaa mekkoa ilman sitä. Tästä alusta ainakin tuli hyvin tommonen asupainotteinen, mut sitä vaan oli niin ihana suunnitella. Vielä ihanampaa oli kun ihmiset tykkäs siitä. Ihan näki miten se piristi muitten päivää ja levitti iloa. Erityisen ihanaa oli illalla kun kävelin metrolta siskon asuntoa kohti, niin pari ohikulkijaa katsahti muhun ja alkoi samantien hymyilemään iloisesti. Siitä tuli tosi upea fiilis. Pelipaikallakin sain tosi paljon positiivista palautetta ja ihmiset tykkäs kovasti kun olin panostanut.


Pari kertaa mua erehdyttiin sanomaan Mikki-hiireksi. Nopeasti kyllä tuli korjaus, kun on tuo rusetti kumminkin aika iso ja näkyvä. Mekonkin luulis paljastavan, että kyseessä on tyttö eikä poika, mutta ehkä se ei sit tarpeeksi muhkea ollut (: Pari kertaa sain myös kommenttia pupukorvista ja puputytöstä, tiedä sitten mitä niiden ihmisten päässä pyöri... Kati kyseli kovasti miksen pistänyt Aleksia pukeutumaan Mikki-hiireksi. Se onkin hyvä kysymys, ei käynyt edes mielessä et olisin ehdottanut semmosta. Kaapo pisti sitten paremmaksi, kun kysyi "Mikset pelaa Mika Salomaan kanssa?".



Mietiskelin sitäkin, et oonkohan ainut joka pukeutuu. En kuitenkaan säikähtänyt sitä, kun ei siitä nyt varsinaisesti haittaakaan olisi. Ihanasti Kirsikin pisti tommosen pirun peruukin. Aurinkolasit viimeistelivät sit hyvin vappulookin. Kaikki muut sai sit hävetä sitä, etteivät näyttäneen yhtä upeilta kuin me (: Iloisen mielen lisäksi saatiin myös bluetooth-kaiuttimet palkinnoksi asuistamme. Oli tosi osuva palkinto mulle, oon meinaan miettiny et pitäiskö jotain tommosta hankkia. Kierrosvoittajapalkinnotkin oli mun mielestä kivan käytännöllisiä, oli ainakin sammutuspeitteitä tarjolla.



Oli Taru Reinikainenkin panostanut vappulookkiin - ei tosin omaansa vaan areenan. Ilmapalloja ja serpentiiniä oli laitettu roikkumaan katosta. Ja niitä oli paljon. Siis tosi paljon, oli varmasti kova homma koristelussa. Upeelta näytti, ja loi heti iloisen tunnelman.



Pöytiä oli myöskin laitettu paljon. Sekä bridgen että shakin puoli oli täynnä. Pelaajia oli hurja määrä - 84 paria. Helsinkiläisillä on ollut vähän huono kisamaine, kun ei ne hirveästi Helsingin ulkopuolella kisoissa käy ja eivät oikein omiinkaan kisoihin aina vaivaudu tulemaan. Nyt tää maine käännettiin ihan päälaelleen ja pistettiin kunnon kisat pystyyn. Työtä oli varmasti tän eteen tehty. Mainostettu ja innostettu porukkaa tulemaan. Varmasti sekin auttoi, että lauantain kisan jälkeen tarjoiltiin ilmasia nakkeja ja muuta pientä syötävää. Suklaamustikkapiirakka oli erityisen hyvää. Se oli muutenkin tosi kiva, et sai jäädä viettämään iltaa ja jutustelemaan muitten kanssa. Usein pelaajilla tuntuu olevan niin kova kiire pois pelipaikalta et tuskin kerkeää hyvästelemäänkään ketään. Nyt pääs vähän käymään mielenkiintoisimpia jakoja läpi. Ja tietenkin jutella vähän muutakin. Senkin oon huomannut et näitä samoja naamoja näkee kaikissa kisoissa, mutta ei niistä hirveästi tiedä. Harvemmin pelipöydässä elämästä kerkeää kyselemään ja juttelemaan. Tämmösiä iltatapahtumia tarttis olla enemmänkin et pääsis tutustumaan porukkaan paremmin.

shakkipuoli
shakkipuoli
bridgepuoli
bridgepuoli
 Kisoissa oli tosi mukava tunnelma, ja kaikki vaikutti olevan ilosia siitä, että porukkaa oli niin paljon. Olin vähän yllättynyt kun kisa rullas niin hyvin, eikä ollut mitään tungosta missään tai kasapäin ihmisiä hillumassa tiellä. Ruuan ottaminen ja siihen jonottaminen sujui myös ongelmitta. Fiksusti oli hoidettu pelimaksujen kerääminen - se nimittäin tapahtui ala-aulassa heti kun tuli sisään rakennukseen. Se olikin siihen paras paikka, yläkerrassa siitä ois tullut kaaosmaista.

Mun ja Aleksin peli ei oikein kulkenut toivotulla tavalla, ja partnerini sitä kommentoikin sunnuntaina todeten, ettei tainnu jäädä viikonlopusta paljoa kerrottavaa. Oli viikonloppuna silti mukava pelata, ja varsinkin jutustelu ihmisten kanssa oli tosi ihanaa. Ja koska mulla tätä juttua tuntuu vaan syntyvän, niin kyllä mä kuitenkin parista jaostakin kerron.


       N        E (Aleksi)       S        W (minä)
1DX1H
2C3Cpass3H
passpasspass

Tämä jako tuli heti ekassa pöydässä vastaan. Innoissani olin kisamuodosta - imppikisassa voi vaan keskittyä omiin kotipeleihin ja vastustajien pieteihin eikä miettiä niitä ylitikkejä niin paljon. Ja lisäksi voi vähän innokkaammin tarjota täyspelejä - sitä mä tuuppaan ehkä turhan herkästi parikisassakin tekemään. Nyt kuitenkin oli suht helppo hillitä itteni ja olla nostamatta Aleksin inviittiä ja tarjota vaan tuo 3H.

Pohjoselta tuli lähdöksi patajätkä. Sarjaan melko luonnollinen lähtö, mutta tällä kertaa helpotti minua padan käsittelyssä.Voitin sen pöytään ja pelasin ristiä rouvalle, joka meni sitten pohjoisen ässälle. Sieltä tuli lisää pataa.Sitten tulikin hassu tilanne. Pelasin pienen ja etelä pelasi kasin - nyt pataysistä tuli blokkaava kortti. Kuppasin siis ristin pöytään ja poistin kaksi kierrosta valttia. Pelasin sen pataysin sieltä, ja kun etelä ei peittänyt sitä, niin olinkin jumissa pöydässä enkä päässyt kuppaamaan kolmatta ristiäni, kun etelä pääsi hertalla kiinni ja poisti pöydän valtin. Jos olisin pelannut ysin siinä aikaisemmassa tikissä, niin etelä voisi taas laistolla pitää pelin yhdeksässä tikissä, kun olisin väärässä kädessä. Tässä siis nähtiin tarkkaa tarjoamista ja tarkkaa puolustusta (:


       N       E (Aleksi)       S       W (minä) 
1S2H2S
3HXpass3S
passpasspass

Tämä tuli sitten heti toisella kierroksella. Tarjoussarjassa Aleksin kahdennus on inviitti neljään pataan ja 3S häneltä olisi ollut vain kilpaileva. Ennen lähtökortin tuloa Aleksi kysy et olihan tää imppikisa - siltä meni jo usko kun en millään nosta sen inviittejä. Naurahdin ja totesin et onhan tää, mut nyt on nii minimit et ei kyllä millään nosta. Nolotti vähän jo 2S tarjoaminen. Mietin sen tilalle myös 3S tarjousta kun se ois ollut estotyyppinen korotus, mut ei sit noissa vyöhykkeissä innostanut noin tasaisella kädellä. Itse ainakin nostaisin sen tosi herkästi odottaen jakokättä, varsinkin nyt kun sillä oli noita ässiä. Nyt oltiin taas siinä optimisitoumuksessa. Pakko sanoa etten sen tarkemmin seurannut partnerini pelinvientiä, kun lepääjänä pyrin säästämään energiaa ja olla mietiskelemättä ja seuraamatta jakoa sen kummemmin. Jossain kohtaa se pelas ristiä rouvalle ja myöhemmin sitten maskasi ristijätkän, ja sillä sai sitten 9 tikkiä.

Jos ette ole käyneet lukemassa liiton sivuilta Tarun juttua viikonlopusta, niin käykääs ihmeessä tekemässä se. Sieltä saa sitten järjestäjän näkökantaa. Lopussa on myös Tarun sähköposti, mihin voi lähettää palautetta järjestelyistä ja viikonlopusta muutenkin. Puhun varmaan kaikkien puolesta, kun sanon että oli tosi kiva tapahtuma. Erittäin suuret kiitokset kaikille, jotka olivat mukana järjestämässä ja toteuttamassa tätä! Jos ens vuonna tulee vastaavanlainen, niin toivoisin vain enemmän pukeutujia. Kyllähän kuka vaan saa vaikka jonkun hassun päähineen heitettyä päähänsä (;


-----




Hassusti kävi sillai, et pistän nuo Minni-korvat myös ens keskiviikkona Tampereen tukikisaan... Katillekin lainaan pientä söppänää hattua, höpsötellään siis porukalla. Tulkaahan mahollisimman moni sinne kans pelailemaan ja jos yhtään tekee mieli nii liittykää meiän hassutteluun pistämällä jotain kivaa päähän (:

tiistai 1. toukokuuta 2018

Uskallusta

Oottehan mun poissaollessa lukeneet Kaukon ja Vesan blogia? Ihanaa et inspiroin heiät siihen (:
Tää teksti oli pääosin valmis jo pari kuukautta sitten, mut halusin kirjottaa vielä parista slammijaosta kun se niin sopis tähän juttuun... Mut niistä oli sit yllättävän vaikeeta kirjottaa, tuntu viel siltä ettei oikeen tahtonut muistaa et miten ne tarkalleen ottaen oli menny, vaikka olikin merkityksellisiä jakoja. Toinen haaste oli sit et mistä päin lähestyn näitä jakoja ja miten niistä kerron. Mielessä oli miten upeesti (ainakin omasta mielestä) sain kerrottua Swiss-kisan jaoista silloin ekassa jutussa. Sillon niitä oli helppoo kirjottaa vaan omasta näkökulmasta ja lisäks ne oli nii tuoreessa muistissa ja niistä oli kova hinku kirjottaa. Nää on sit vähän sieltä täältä vanhempiakin poimittu, niin ei samalla tavalla enään muista et mitä sillä hetkellä ajatteli. Eikä kaikista välttämättä halua mun näkökulmasta kertoa. Huomasin samalla, et Kipparista ei oo kauheasti apua - osaa se jaoista kertoa kauniita tarinoita, mut ei se niistä kyllä mitään kirjottaa osaa (: Sain nyt kuitenkin jotain aikaseks, koittakaahan nauttia.



---

Hieman on ollut taukoa… Uskokaa pois - mua itteä harmittaa enemmän kuin ketään teistä (: Mut mä oon tämmönen on-off tyyppinen kaikissa muissa harrastuksissa paitsi bridgessä. Jos lueskelee mun päiväkirjoja (mitä ei kukaan mun lisäks tosin saa tehdä) niin näkee et saatan pari viikkoa kirjottaa useita sivuja päivässä ja sitten on puolen vuoden tauko. Päiväkirjan pitämisen alotin 10-vuotissyntymäpäivänäni ja jatkoin sitten tasan vuotta myöhemmin, että sillai. Tarinoitakin oon koittanu kirjottaa, mut ei musta oo kirjailijaks kun oon ne kaikki jättänyt kesken sit kun se into on mennyt ohi. Pianoakaan en soita kun jaksan opetella vain ekan sivun teoksesta. Bridgeä sen sijaan pelaan jo seitsemättä vuotta ilman suurempia taukoja. Tosin lämpesin melko hitaasti ennen kuin oikeasti aloin pelaamaan.

Se on mielenkiintoista miten suhtautumiseni bridgeen eroaa suhtautumisesta muihin harrastuksiin. Muihin peleihin suhtautumisesta se eroaa myös melko jännästi. Olen nimittäin hirvittävän huono häviäjä. Siis todella huono. Just semmonen joka alkaa lapsellisesti itkemään ja viskomaan pelilautoja (tosin hillitsen itseäni sen verta että oikeasti nyyhkytän vaan itsekseni). Shakinpelaajaa musta ei tullut kun aikoinani pelasin isän kanssa ja hävisin, jonka jälkeen lähdinkin omaan huoneeseeni itkemään enkä enään halunnut pelata. Monelle tämä piirre minussa on varmasti yllätys, koska bridgessä kestän huonot tulokset niin hyvin, mutta toiset ymmärtää nyt miks aina välillä välttelen osallistumista lautapelien pelaamiseen ja mielummin vaan seuraan sivusta. Bridgepöydässä olen toisenlainen kuin muita pelejä pelatessa - en pelkää huonoja tuloksia enkä pelkää viimeiseksi jäämistä. Tottakai se harmittaa kun menee huonosti, mutta en pelkää sitä enkä halua ruveta repimään kortteja. Tämä varmastikin auttaa minua myös voittamaan - en usko että voi voittaa jos pelkää häviävänsä. Pelipöydässä tulee silloin tällöin tilanne jossa miettii - uskaltaako nyt. Uskaltaako nostaa täyteen peliin, uskaltaako painaa slammiin, uskaltaako maskata, uskaltaako kääntää ässän alta, uskaltaako pelata triploihin, uskaltaako olla lähtemättä partnerin väriä… Osa on helpompia uskaltaa, toiset on tosi vaikeita. Ja ne vaikeat on niitä jotka erottaa voittajat muista, erottaa ne jotka pelaa voittaakseen niistä jotka pelaa ollakseen häviämättä. Uskallukseen ei riitä se että on itse voittaja - pitää olla partneri jonka kanssa muodostuu voittava partnershippi. Jotta voi uskaltaa täytyy luottaa siihen, että partneri ei tuomitse jos triploihin kääntäminen oli väärin tai ei pitänytkään jäädä puolustamaan donkattua osasitoumusta. Pitää myös luottaa siihen, että partneri tekee oikeita ratkaisuja ihan yhtä lailla kuin mitä itsekin. Luottaa siihen, että kun partnerin tarjous lupaa jotkut kortit niin hänellä ne on. Ja jos hänellä ei olekaan - ollaan itse se loistava partneri joka ei tuomitse vaan ymmärtää.




     N      E (Kippari)     S      W (minä)
pass
1D
2C
2H
2S
3H4Hpass5S
pass6Spasspass
pass

Tämä jako tuli kerholla vastaan viime marraskuussa kun oli Suomi 100 -simultaani. Avauskättä ei mulla ollut, mut mun käsi vaan parani tarjoussarjan edetessä. Kx ristissä näytti tosi hyvältä kun Kippari oli tarjonnut 2C, ja kuultuani 4H innostuin heti slammista. Huonot padat hieman pelotti, mutta luotin partnerillani olevan hyvät kortit kun hän noin tarjoaa, joten sai rohkeasti jatkaa. Mietiskelin eri vaihtoehtoja. Vois 5C tarjouksella kertoa sen ristikuninkaan ja kattoa mitä Kippari sit tekee, kenties vahvistaa 5H:lla että hänellä on tosiaan renonssi. Renonssilta se kyllä muutenkin näytti vahvasti, ei se kai muuta voi olla. Ja mitä jos Kipparilta tulee 5S kun hänellä ei ruutukontrollia ole? 5C tavallaan viittais siihen et oon ruudusta huolissani, eli sillä voisin saada itteni ongelmatilanteeseen. Mietin tietenkin myös ässäkyselyä, mut ei sekään jotenkas houkutellu. Mun mielestä ei oo mun homma olla kapteenina tässä jaossa, kun Kippari näkee paremmin että mimmoset ristit hänellä on, ja muutenkin sillä on se vahvempi käsi. Monella on tapana ahnehtia itselleen sitä kapteenin roolia, mutta eihän siihen oo mitään syytä kun parneri osaa hoitaa sen ihan yhtä hyvin. Sitten keksin tarjota 5S - tarjous joka kysyy valtin laatua. Se myös kuvaa parhaiten mun kättä - on ruutuässä ja slammikiinnostusta huonoilla valteilla, eli luultavasti myös ristissä apua eikä mitään hukkaa hertassa. Näin Kipparikin osasi tulkata ja tarjos 6S. Kummallakin oli mielessä myös isoslammin mahollisuus, joten yllätyin kun selvisi ettei kukaan muu simultaaniin osallistuneista kutosta löytänyt. Tulihan siitä myös tosi hyvä fiilis.

Silloin kun aloitin pelaamisen, inhosin slammeja yli kaiken. Muistan hyvin kun pelasin Onni Härmän kanssa ja peli-illan lopun lähestyessä sain käden jossa oli hirvittävän paljon pisteitä. Samantien päätä alkoi särkemään kun tajusin että mulla on 2C avaus ja kohta lähdetään painamaan. Oli pelottavaa painaa tuntemattomille vesille, slammitarjoamista kun opetetaan alkuvaiheessa todella vähän, ja cuetarjoaminen oli todella suuri mysteeri. Päänsärky vaan paheni kun päädyin pelinviejäksi slammiin, mutta onnistuin pelaamaan sen kuitenkin kotiin.

Myöhemmin rakastuin slammeihin. Harjottelin slammitarjoamista paljon, kun se oli se suurin heikkous mulle (omasta mielestä ainakin). Turbon pelaaminen auttoi tosi paljon hahmottamaan mistä slammeissa ja cue-tarjoamisessa on kyse. Turbossa ei siis ole ässäkyselyä vaan 4NT näyttää parillisen määrän ässiä ja sen ohittaminen jatkaa kontrollisarjaa näyttäen parittoman määrän (tai joskus pelataan myös päinvastoin). Näin päästään näyttää tosi hyvin kuninkaita ja silloin tällöin jopa rouvia ja pääsee jo tarjoussarjan aikana laskemaan montako tikkiä oikeasti on. Viime aikoina junnutreeneissä on ollut esillä mielikuvaharjottelua - mietitään mimmonen hyvä minimi partnerilla voi olla ja voiko olla sitä vastaan täyspeliä, mitä tiettyjä kortteja partnerilla voi olla jotta täyspeli olisi mahdollinen, onko huonoa maksimia jota vastaan ei ole mitään toivoa täyspelissä yms. Mulla nämä mielikuvapohdinnat alkoivat varmastikin näistä slammiharjotuksista. Mitkä avainkortit tarvitaan kutoseen ja mitä vielä tarvitaan jotta voi olla seiska? Monesti kuulee vähättelyä “se seiska/slammi/täyspeli tarvi just tommosen täydellisen fitin, teillä kävi vaan tuuri”. Mutta harvoin nämä kommentoijat tulee miettineeksi että tarjoussarjasta voi saada selville että hyvin todennäkösesti tai jopa varmasti meillä on tämä "täydellinen" fitti. Sitäkin pitää uskaltaa hakea jos siihen on mahdollisuus. Tässä tulee ehkä vähän sekin, ettei saa pelätä mitä muut sanoo, kun se vähän tiukempi slammi mitä harvat tarjoaa meneekin pietiin kun kaikki istuu huonosti tai partnerilla sattuukin olemaan huonoin mahdollinen jakauma.

Vuosi sitten tammikuussa kerholla oli hauskanen jako. Mulla oli ♤AQT8 ♡T98 ♢5 ♧AQ932. Kipparin kanssa siis tämäkin jako, eli Eikkaa vedetään. Olin avausvuorossa, kaikki vaarassa, avasin siis 2C joka meillä kertoo 12-16 ja 6+C tai 4M5+C. Väliin tuli vastukselta 2H, mutta loppuajan vastustajat sit vaan passaili. Kippari kahdensi ilmasuks, ja mun oli siihen sit helppoa tarjota 2S neljällä kortilla. Kippari teki 2N lisäkyselynä. Vähän epäröin, mutta päädyin tarjoamaan 3H. Jos ei ois ollu häirintää ja sarja ois menny 2C-2D-2S-2N niin siihen näytetään jakoa ja 3H näyttäis kolme korttia, niin menin sitten samalla logiikalla. Kipparilta tuli 3S, joka asetti padan valtiksi ja osoitti jonkinsortin slammikiinnostusta. Tän jälkeen meillä on Kipparin kanssa erimielisyyksiä siitä miten tarjoussarja meni, ja oikeastaan mikään vaihtoehdoista ei kuulosta siltä oikealta, mutta joka tapauksessa päädyttiin lopulta seitsemään pataan. Lähtö oli herttakuningas.







Olin tyytyväinen kun näin pöydän. Kunhan etelä ei kuppaa lähtöä ja valtti istuu tasan 1-1, niin on suoriltaan 13 tikkiä - 7 pataa, 3 ässää ja 3 ruutukuppia. Voitin herttaässällä pöytään ja pelasin valttia ässälle johon etelä renotti. No eihän se vielä haittaa, on vaikka mitä saumoja kunhan alavärit käyttäytyy. Jos pohjosella on yksi risti ja kolme ruutua, pystyn rauhassa vuorokuppailemaan ilman että tulee ylikuppia. Vaihtoehtosesti vois myös koittaa tippuisko ristikuningas jolloin ristirouva ois se kolmastoista tikki. Vuorokuppilinja on luullakseni parempi, mutta joka tapauksessa ajattelin pelata nyt ristiässän ja heittää hertan pois, samalla sit voi katsoa minkäkokosia kortteja vastustajat pelaa. Pohjonen pelaskin yllättäen patajätkän - ei sillä ollut yhtään ristiä! Eihän siinä sit voinut muuta kun nauraa. On se hassua kun seiska kaatuu siihen, että valtti on 2-0 ja sivuväri 8-0. Alla vielä koko jako.


















Nykyisin siis rakastan slammijakoja varmaankin eniten. Niiden hakeminen ja tarjoaminen on mielettömän ihanaa. Tarjoussarjassa on hienoa olla sekä kapteenin roolissa laskemassa mahdollisia tikkejä että siinä toisessa roolissa miettimässä mitä se partneri haluaa vielä tietää ja miten sen pystyy kertomaan. On myös hienoa pelata slammeja. Kun tulee lähtö ja alkaa suunnittelemaan huolellista pelinvientiä, on mielenkiintosta seurata partnerin tuskailuja. Miettiikö se, että oliko nyt turhan tiukka sitoumus? Vai istuuko se voittajapartneri luottaen sinun pelaavan nyt parhaimalla mahdollisella tavalla?

Tää postaus on sisällöltään vähän toisentyyppinen kuin mitä aiemmat. Oon viimeaikoina pohdiskellut bridgemaailmaa ja omaa osuuttani siinä vähän kaikilta kannoilta. Se mikä mut lopulta puski taas kirjottelun pariin oli siskon kaveri. Oltiin käymässä sen tykönä ja se vähän kyseli mun pelailusta ja kerroin viime vuoden Swissin voitosta. Häneltä tuli ajatus jonka tähän asti olen kuullut vain yhdeltä toiselta ihmiseltä. “Oi ne kaikki varmasti vihaa sua. Minä ainakin vihaisin.” Näinhän se on. Mutta on myös niitä jotka uskaltaa olla vihaamatta. Niitä jotka uskaltaa kannustaa. Niitä jotka uskaltaa onnitella. Niitä jotka uskaltaa olla iloisia mun puolesta kun pärjään. Niitä jotka uskaltaa pyytää mua pelaamaan. Jotka uskaltaa kehua niin peliä, kuin blogia ja ihan ulkonäköäkin. Te ihanat autatte mua uskaltamaan. Teitä kaikkia varten päätin nyt uskaltaa kirjottaa jutun ja luottaa siihen, ettette tuomitse minua pitkästä tauosta. Me kaikki uskalletaan olla voittajia pelipöydän ulkopuolellakin.


torstai 5. lokakuuta 2017

Kukka kämmenellä



Porissa oli viikonloppuna juhlakisat, kun Porin kerho täytti 60-vuotta. Olin jo pitkään täpinöissäni niistä, varsinkin kun tykästyin iltajuhlan teemaan punaista ja mustaa. Vedin sit koko viikonlopun punamustissa, kun innostuin valitsemaan neljä teemaan sopivaa asukokonaisuutta. Ja kyllähän kaikki niistä tykkäs. Oli ihanaa kun varsinkin porilaiset ilahtu siitä, et noudatin heidän teemaa niin uskollisesti.


Punamustaa näkyi kyllä muuallakin kuin vaatteissa. Mm. pohjoisen paikan osoittama kyltti oli tehty punamustaksi (ja kimaltelevaksi). Kutsukin oli todella upean näkönen ja punamusta sekin, kuten tossa ylempänä näkyy. Pöytänumerokuutiot oli kans tosi hienoja, kaikki parittomat maalattu punasiks ja niihin musta numero ja parillisissa värit sitten toisinpäin. Seiska kun on mun ehdoton suosikkinumero, niin piti ottaa just seiskapöydän kuugelista kuva.


Jakoihin en tällä kertaa taida syventyä sen enempää, kun tunnelma ja ihmiset oli nii paljon merkittävämpiä juttuja viime viikonloppuna. Kuvienkin ottaminen multa unohtu siinä kaiken keskellä, joten suurin osa kuvista on lainattuja joltakin muulta. Kiitos joillekin muille siitä (; Ehkä mä olen muutenkin vähän huono ottamaan itse kuvia, se on enemmän mun siskon juttu kuin mun.


Pelipaikkana toiminut Rantakartano oli varsin mukava. Perjantaina aloitettiin Mixed-kisalla, johon osallistui 24 paria. Ilona ja Vesa jatkavat mixed-menestystään, kun he menivät voittamaan sen. Minä pelailin Karri Kauppilan kanssa, ja me päädyttiin muutaman ylä- ja alamäen jälkeen kahdeksansiksi. Muita tuloksia voi halutessaan ihmetellä täältä. Olin Karrilla myös yötä perjantaista lauantaihin, missä pääsi näkemään myös Aapoa, joka ei muun ohjelmansa ohella valitettavasti kerenny pelaamaan. Oli tosi ihanaa nähä Aapoo, se kun on yks näistä bridgen kautta syntyneistä todella läheisistä ystävistä. Vaikka oli tosi ihanaa nähdä kaikkia pelipaikalle kerenneitäkin.

Bongasin itteni kuvasta! (;

Lauantaina oli ihan hurjasti ihmisiä paikalla. Huimat 67 paria osallistui Rallyyn. Ihana tunnelma oli, ja tavallaan jopa harmi et porukkaa oli niin paljon ettei kaikki kerennyt edes moikkaamaan. Sen pääsi kyllä korjaamaan sitten iltajuhlassa. Pelattiin Kipparin kanssa siinä ryhmässä, joka pääsi kiertämään myös pikkuhuoneessa ja parvekkeella. Parvelta oli ihanaa seurata miten kivaa kaikilla muillakin oli ja mitä ne siellä alhaalla touhusivat. Kuvaa en tietenkään itse tajunnut ottaa...


Tuo lainattu kuva on itseasiassa ennen kisojen alkua. Itse sain siinä Annilta luvan käydä tulostamassa itselleni ja Kipparille privaatit, ja istuskelin Annin koneen äärellä. Kaikki muut pelaajat tietenkin alkoi heti suhtautua minuun kilpailunjohtajana, se kun olis ihan normaalia. Selvisin kaikkien kyselyistä kuitenkin ongelmitta. Semmonenkin hauskanen yksityiskohta siltä aamulta, että piti käydä kaupassa ostamassa pari stabiloa. Olin suunnitellut ottavani kotoa itselleni punaisen ja Kipparille mustan stabilon tulosten kirjaamista varten, kuten teemaan kuuluu. No en tietenkään muistanut, mutta onneksi Karri asui ihan ostoskeskuksen vieressä.


Tuloksista mainittakoon sen verran, että voitettiin tasoittamaton ja tasoitetussa jäätiin kolmanneksi Kimmo Kotiniemen ja Kari Teerin viedessä voiton. Anni ja Timo hoitivat kilpailunjohdon oikein hyvin. Kisa eteni yllättävän mukavasti, vaikka porukkaa olikin niin mielettömän paljon. Porukka oli kumminkin niin fiksua, ettei mitään ongelmia tietenkään syntynyt (näin ainakin Timo iltajuhlassa oli mulle sanonut).


Iltajuhlatkin olivat aivan mahtavasti suunnittellut ja järjestetyt. Liinatkin vuorottelivat punasta ja mustaa. Tosi suloinen yksityiskohta oli pöytien somistus korteilla. Se samalla anto tunnuksen pöydälle, jolla sai järjestyksen ruuan hakuun. Me oltiin pikkupata-pöytä, meidän päässä Riku innokkaasti pyöritteli patakymppiä, pataseiskaa ja patanelosta. Ja heti ne nähtyään hän oli todennu jotain modulo kolmesta (;


Oon joskus ollu ihan hirvittävän ujo, kunnes sitten päätin etten enään haluu olla ja aloin "taistelemaan" sitä vastaan. Nyt viikonloppuna tuli sekin huomattua, että se on toiminut. Innokkaasti menin juttelemaan jos jollekin teki mieli mennä juttelemaan. Ja sekin et niitä ystäviä löytyi vähän joka puolelta on merkki siitä et on uskaltanut niihin tutustua. Bridgessä se ei tosin ole hirveän vaikeatakaan, alkaa suhteita olemaan jo paitsi pitkin Suomea niin myös pitkin maailmaa. Heitin ilmoille myös pari pelikutsua, ja yks tuli itsekin saatua.


Turun kerhot osoittivat yhteishenkeään antaen yhteislahjan, kuten muutamat muutkin kerhot tekivät. Juhlapuheita ja lahjoja siellä oli muutenkin ihan mukavasti. Siinä sivussa myös taikuri kierteli näyttämässä miten niitä ässiä vedellään hihoista. Rakastan korttitemppuja ihan hirveästi ja välillä alan itsekin treenailemaan erilaisia sekoituksia sun muita, mutta ei siitä ikinä mitään sen enempää tule. Oli kumminkin tosi ihanaa seurailla sitä taitoa, jolla ne kortit pyöri taikurin kädessä just siten kun se halus.


Tavallaan se on sääli, että olen perehtynyt vähän temppuihin. Se poistaa tietynlaista magiaa kun ymmärtää, miten se temppu tehdään. Vaikka onhan se jokatapauksessa kaunista. Itse tykästyin kovasti temppuun, jossa laitetaan nimmari korttiin ja pistetään se takaisin pakan keskelle. Sitten pakka käsien väliin ja parin napsautuksen jälkeen kaikki kortit onkin jo läpinäkyviä eli "kadonneita" ja sitten siellä joukossa on se nimmarikortti. Se oli oikeastaan ainut temppu jota en osannut millään ratkaista. Kunnes se sitten sunnuntaina kesken jonkun tarjoussarjan vaan iski mun päähän, että näin se menee. Tuli vähän höpsö olo sitten (:


Jos taikuri ois yhtään mua tuntenut, se ois kyllä ihan ilman mitään sen kummempia napsutuksia tiennyt minkä kortin valitsen (: Outi oli päässyt siihen osaan temppua, missä se pakka pistetään kämmenten väliin, ja se oli siitä söpön innoissaan. Oli kivaa seurata.


Sai tuolla huomata senkin, että maailma on pieni paikka (ja Suomi nyt varsinkin). Siitä on kyllä meiän perheessä liikkeellä todella paljon tarinoita, mutta nyt tuli sitten pari lisää. Bändissä meinaan soitti Rikun opiskelija. Ja tiskin takana oli töissä mun kaverin isosisko. Pääsin sit jännästi rupattelemaan ja bondaamaan myös ei-bridgenpelaajan kanssa, vaikka aattelin et koko viikonloppu ois pelkkiä bridgeilijöitä. Kahdesta isosiskosta tää oli vielä se "vieraampi" ja se tunnisti mut vaan nimen perusteella kun esittelin papereitani. Mut hyvin meillä juttu luisti, vaikka sitä joutuikin välillä keskeyttämään kun joku tuli hakemaan kaljaa tai viiniä.


Rakastan tanssimista, ja oli aivan ihanaa päästä tanssimaan. Vaikka tanssipareja olikin vaan kaksi eri, joista yhtä kävin itse hakemassa (: Riku tanssitti mua vähintäänkin puolet ajasta. Se suju hyvin, paitsi silloin kun se alkoi selittää jotain askeleista tai suunnan vaihdosta tai mistäikinä. Sit kun jäin niitä miettimään nii meni heti mönkään. Lopulta se kyllä oppi, että pitää olla vaa hiljaa ja vaihtaa suuntaa, minä seuraan kyllä kiltisti perässä.


Tuli osallistuttua myös vähän piirileikkiin. Tässä kerrottiin, monta paikkaa piti siirtyä oikealle tai vasemmalle, kun on joku tietty ominaisuus, kuten siniset silmät tai korkokengät jalassa. Näin sitten luotiin vähän ihmisvoileipiä. Outi joutui mukaan ihan vain sen takia, että oli lähtenyt hakemaan juotavaa väärällä hetkellä. Minä taas heittäydyin innolla mukaan kun kerättiin vapaaehtosia.


Muitakin leikkejä ilmeisesti juhlissa oli, mutta mun on pakko sanoa ettei ole mitään käsitystä mitä tässä tapahtuu. Oli varmaan silloin kun itse kävin hengaamassa vähän pihalla viileemässä. Mutta jänskältä näyttää, ehkä joku mulle paljastaa sitten tän jutun luettuaan, et mikä oli tarkotuksena (:


No nyt kun mietin, niin kyllähän tuli juteltua muillekin jotka ei bridgestä niin paljoa tiedä. Oonhan tossa samassa kuvassakin Mikon avecin kanssa (; Ja ruokapöydässäkin mun vieressä istu Aku Niemisen vaimo, joka ei bridgeä pelaa, ja jonka kanssa tuli rupateltua mm. heidän hienosta puutarhasta. 


Toinen kuva jo, jossa mulla on Rikun solmio kaulassa. Tällä viikolla Turussa on kirjamessut, ja sunnuntaina on ilmanen sisäänpääsy jos pukeutuu johonkin asuun. Oon päättäny pukeutuvani Hermioneks, ja sitä varten tarvii laittaa solmio kun sillä semmonen aika usein on kaulassa. Kisan ja iltajuhlan välissä sit oli sen verta aikaa, et pyysin Rikua opettamaan miten solmio sitten solmitaan. Kun Riku illan lähestyessä loppua unohti solmionsa pöytään, en minä voinut viedä sitä vaan takasin omistajalleen, vaan tietenkin mun piti solmia se ittelleni. Mä kun oon just tommonen vähän höpsö. Sovin myös paremmin noitten komeitten miesten joukkoon kun kaikilla on punaset solmiot (; (Olli-Pekan punainen rusetti kyllä edelleenkin rökittää kaikki solmiot ihan 6-0)


Rakastan edelleenkin tätä teemaa, niin pistän vielä kuvia juhlavasta väestä. Yö mulla veny pitkäks, mikä ei mua yllättänyt oikeastaan yhtään. Se oli tosin vähän yllättävämpää, että päädyin pohtimaan puheenjohtaja Pasin ja Veijon kanssa koulutustoimikuntaa ja hallitusta. Jopa niinkin paljon, että jäin miettimään, että voiskohan joku päivä liittyä jompaan kumpaan tai molempiin. Mutta ehkä toistaseks jätän sen vaan ajatuksen tasolle.


Sunnuntaina kolmen tunnin yöunen jälkeen olin ehkä vähän väsynyt. Se vaikutti lähinnä siihen, että olin tavallistakin hiljasempi. Vaikka kyllä sen pelatessakin tunsi, et joutui kahta kovemmin kaikkea miettimään ja laskemaan. Monessa pelinviennissä laskin menneet valtit ja muut jakaumat ainakin kymmenen kertaa, kun tiesin, että siinä tulee virhe ekstrahelposti. Mutta oikein ne kaikki laskut lopulta meni. Ikävästi kyllä kaikki kortit osui vastustajille, slammijakojakin oli joku kymmenen paikkeilla ja ykskään ei osunut meiän puolelle, mikä on tietenkin tosi paha imppikisassa. Mestaripisteille kyllä riitti, kun tultiin sijalle 10/37. Kauko ja Vesa vei voiton, ja muut tulokset löytyvät täältä.

Siinä jossain pöydässä puheeks tuli taas tää punamustaisuus. Kippari sit selitti vastustajille että hän olis kyllä voinut lakata varpaankyntensä punasiks, muttei vaan ollu lakkaa. Aloin kurottaa kohti laukkuani ja samantien hymyilevä partneri totes "Et nyt ota sitä sieltä!"

Mun viikonloppu oli aivan mahtava! Oli suorastaan surullista lähteä takasin kotiin päin. Kiitos paljon porilaisille loistavasta järjestelystä. Ja kiitos kaikille paikalle tulleille ihanasta tunnelmasta. Toivottavasti nähdään kaikki taas seuraavissa bridgejuhlissa.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Sekaparia

Päivä ennen SM-mixed kisoja facebook heitti mulle muiston neljän vuoden takaa.

Kyseessä siis SM-mixed joukkuekilpailu vuodelta 2013. Pelasin silloin Pauli Niemisen kanssa ja joukkuetovereina olivat Kirsi Virtanen ja Lasse Utter. Pauli harrasti anagrammeja, niimpä joukkueen nimi oli Varisten Rinki. Hopeatahan meille siitä napsahti. Mulle se oli silloin todella mahtava saavutus, kun vasta puolitoista vuotta oli tullut pelattua sillai säännöllisemmin. Ja kuten faceenkin olin laittanut - ensmäinen "aikuistensarjan" SM-mitali.

Sinäkin vuonna mun oli tarkoitus pelata Rikun kanssa. Ja sitä seuraavana. Ja sitä seuraavana. Ja sitäkin seuraavana. Mutta joka kerta jommalle kummalle tuli joku juttu, jonka takia jouduttiin perumaan. Meillä oli jo vitsikin siitä, että meillä on mixed-kirous kun ei millään päästä pelaamaan. No tänä vuonna sitten vihdoin ja viimein molemmat pääsi.

Joku kuukaus tai puoltoista sitten Riku anto mulle tyhjän paperin ja sano, että saan nyt kirjotella meille semmosen systeemin kun haluan. Muahan heti alko houkuttelemaan kaikki mahdollinen, mutten sit halunnut pistää liikaa kummallista Rikun pään menoks. Otin ilon kuitenkin irti pistämällä meille Turbon, kun tykkään siitä hirveesti muttei oo viime aikoina tullut käytettyä. Inhosin alkuvaiheessa slammien tarjoamista ja sain suunnilleen päänsäryn aina kun totesin, että mulla on paljon pisteitä ja nyt pitäisi painaa johonkin. Turbon avulla sitten tuli opittua miten niitä slammeja tarjotaan ja mitä kaikkea kontrollitarjouksista saa tietää ja hahmottamaan partnerin kortteja tarjousten perusteella ylipäätään. Nykysin slammeihin tulee painettua sitten innolla.

Turbossa on siis ajatuksena, ettei ässiä kysytä vaan niitä näytetään. Jos cuesarjassa tarjoaa 4NT niin näyttää parillisen määrän ässiä ja jos ohittaa sen niin parittoman ja jatkaa cuetarjoilua (tai halutessaan voi tietenkin sopia nuo toisinkin päin, mutta tällä tavoin olen itse pelannut). Turbo on sitten kätevä erityisesti isoslammien hakemiseen, kun siinä pääsee näyttämään sivuvärien rouviakin, jolloin on helpompi laskeskella riittääkö tikit.

Me ei Rikun kanssa ihan hirveästi keritty treenaamaan, kun mulla oli tuo MM-matka välissä ja sitä ennen keskityin enemmän treenailemaan Ilonan kanssa. Maanantaina ennen Lyoniin lähtöä käväistiin kuitenkin Salon kerholla pelaamassa. Silloin ihan innoissani päätin, että jos tulee Turbo-sarja niin kirjoitan siitä sitten blogiin. No eihän semmosta sitten tullut. Toinen yritys oli torstaina Turun kerhoillassa ennen itse SM-mixed viikonloppua ja silloinkin aattelin samaa. No sielläkään ei mitään semmosia. Lauantain parikisassa näytti jo synkältä kun oli hurjasti slammeja, mutta kaikki osui vastustajien kortteihin. No näytti se toki muutenkin vähän synkältä kun pelikään ei pahemmin kulkenut...

Lauantaina matkalla pelipaikalle istuin itiksen bussipysäkillä kun Sue ja Jari tupsahtivat paikalle ihmettelemään, olenko muuttanut Helsinkiin vai mitä siellä teen. Yllättävän usein multa on kysytty et asunko Helsingissä, vaikka en mä omasta mielestäni siellä kerholla nyt niin usein oo käynyt. Olin siis tapani mukaan siskolla yötä ja itiksessä aina vaihdan metrosta bussiin. Launtai-illalla päästyä siskolle multa kysyttiin miten meni pelit, ja kun totesin, että huonosti sain lohdutuspalkinnoksi ilmapallon. Ilmapallo tais kyllä olla Maria-tädin lähinnä sen takia, ettei lapset tappelis kumman se on...


Sunnuntain joukkista pelattiin Katin ja Mikko Niemisen kanssa. Heilläkään ei lauantaina sujunut hyvin ja Kati esitikin lauantaina teorian siitä, että molemmat parit ottaa huonot jaot pois päiväjärjestyksestä ja sunnuntaina sitten tykitetään. Valitettavasti ei osattu tätä suunnitelmaa noudattaa... Mutta sunnuntaipäivä oli mulle joka tapauksessa onnistunut, kun tuli vihdoin ja viimein Turbo-sarja!

Mulla oli kortit ♤7654 ♡AJ3 ♢K963 ♧A8. Riku avas 1H ja kun me pelataan 2/1 niin päätin tehdä 2D ja seuraavaksi sitten tukea herttaa näyttääkseni tuen ja täyspelivaatimuksen. Olin jo päättänyt, että jos häneltä tulee 2H niin teen 3H, vaikka se onkin ehkä vähän ylitarjous kun se näyttää jonkinlaista slammikiinnostusta. Mulla oli kuitenkin kontrolleja ja meillä molemmilla oli jo vähän turhaa puskuyritystä slammeihin ollut kun kumpikin halus päästä testaamaan sitä Turboa pelipöydässä. Rikulta kuitenkin tuli 3H johon mun oli helppoa tehdä 4C kontrollin. Riku kerto ruutukontrollin 4D. Minä näytin kaksi ässääni tarjoamalla seuraavaksi 4N. Rikulta tuli 5C ja multa 5D, eli nyt oli tiedossa, että alaväreissä on molemmissa ässä ja kuningas meillä. Sitten Rikulta tuli 5S. Tarjoussarjan jälkeen selitin vastustajille, että se näyttää AK padassa kun se sitä erikseen mainostaa kun olin jo patacuen kieltänyt. Hetken päästä lisäsin, että voihan se olla myös singeliässä, niinkuin se tällä kertaa olikin. Viidellä sangilla oisin nyt päässyt näyttämään valttirouvan ja 6m olisi näyttänyt rouvan siinä, mutta koska rouvia ei mulla ollut niin tarjosin vaan 6H ja siihen jäi. Vielä kortit ja tarjoussarja:


     N     E (Riku)     S     W (minä)
pass1Hpass2D
pass3Hpass4C
pass4Dpass4N
pass5Cpass5D
pass5Spass6H
passpasspass

Seuraavan matsin alussa tuli toinen kiva Turbo-sarja, vaikkakin huomattavasti yksinkertaisempi. Mulla oli ♤J9762 ♡AJT ♢7 ♧AJ85. Riku avas 1S ja vastukselta tuli 2D. Jännitti vähän, kun ei meillä ollut puhetta onko Limit-Stenberg voimassa myös välitarjouksen jälkeen. Rohkeasti kuitenkin tarjosin 2N, jonka Riku alertoi ja tarjosi 3N joka lupaa vähän ekstravoimaa ja herttalyhyyden (jos renonssi niin 14-16). Tavallaan mun kortit ei siihen tarjoukseen näytä ihan niin hyvältä, kun hertassa on viis pistettä jotka ois parempia muualla, mutta kun mullakin on lyhyys ja niin paljon valttia niin tikkejä yleensä on silti paljon. Varsinkin kun mun lyhyys on vielä vastustajan värissä. Niimpä tein siihen 4C ja olin taas vähän tyytymätön kun Rikulta tuli 4D, kun olis ollut paljon kivempi jos siltä ei ruutukontrollia löytyis. Ruutukuningas ois nyt erityisesti huono, kun sillä ei tekis yhtään mitään. Tein kuitenkin 4H, joka tietenkin lupaa ässän kun lyhyyttä vastaan cuetarjoaa. Rikulla ois siihen vielä mahollisuus tehdä 4S ja ehdottaa siihen jäämistä, mutta kun se näytti kaksi avainkorttia neljällä sangilla, niin hyppäsin suoraan kuuteen pataan. Pelkäsin vähän, että olis ollut turhan kovaa tarjottu, mut kotiinhan se meni, kun välitarjous auttoi sijoittamaan ristirouvan oikein.


     N     E (Riku)     S     W (minä)
1S2D2N
pass3Npass4C
pass4Dpass4H
pass4Npass6S
passpasspass

Molemmat jaot oli vielä siitäkin kivoja, että toisessa pöydässä ei näitä slammeja oltu löydetty. Saatiin siis kummastakin 13 impiä sisään vaarassa kun oltiin. Tosin molemmissa matseissa ne olivat myös ainoot impit sisään ja vastus sai huomattavasti enemmän... Mutta ilo on otettava irti siitä mistä voi.

Lauantaina Maria Nordgren tarjos mulle rusinoita. Kun kiitin hän totes "Kerran joukkuetoveri, aina joukkuetoveri ja joukkuetoverista pidetään huolta". Hän on siinä kyllä ihan oikeassa. Meiän naisten maajoukkue oli tosi mahtava ja meidän yhteishenki oli ollut tosi upea, joten tottakai se yhteys joka silloin muodostui on jäänyt. Sen takia oli tosi ihanaa kun Elina voitti lauantaina ja Maria ja Agneta sunnuntaina. Kyllä sitä on joka ikisessä kisassa sitten kannustanut ja seurannut erityisesti heidän tuloksia. Ehkä vähän vastaavanlaista on muodostunut Ilonaankin tässä Lyonin matkalla, kun oli aivan mahtavaa nähdä senkin iloa kun he Vesan kanssa saivat pronssia lauantaina. Ihan samalla tavalla se oli pomppinut innoissaan Lyonissa esimerkiksi silloin kun päästiin finaaliin tyttöjen parikisassa.


Kärkikolmikko SM-mixed parikisassa:
 1  Elina Laukkanen - Timo Halttunen           
 2  Mikko Toivonen - Eeva Parviainen      
 3  Ilona Vänni - Vesa Fagerlund       


Kärkikolmikko SM-mixed joukkiksessa:
 1  Ave Maria  Maria Nordgren - Pasi Kuokkanen - Agneta Berglund - Martin Arle        
 2  Subbuteo   Raija Tuomi - Markku Pekkinen - Pia Erkkilä - Kari Engelbarth          
 3  SUE        Sue Bäckström - Jari Bäckström - Kauko Koistinen - Heike Koistinen   

Isot onnittelut vielä kerran kaikille mitalisteille!

perjantai 1. syyskuuta 2017

Niin lähellä, mutta silti niin kaukana...


Loppumatkasta iski vähän väsymys jo ja ei oikeastaan aikakaan riittänyt kirjoitteluun. Tuli illat vietettyä etelä-amerikkalaisten junnujen kanssa pelaillen wizardia (lupauksen tapanen tikkipeli) ja yks ilta käytiin heiän kanssa jätskilläkin. Viimeisenä iltana mentiin ihan vaan suomiporukalla vanhaan kaupunkiin illallistamaan. Lyon on kyllä tosi nätti.

 Hengailua jätskillä

Suomeen päästyäkään ei oikee ihan heti kirjottelu innostanu ja tekemistäkin oli vaikka kuinka, mutta nyt sitten vihdoin ja viimein voisin kertoa loppumatkan tunnelmista.


Ilona pois kameran takaa!

Pelattiin tosiaan 56 jaon pudotuspeli Kiinaa vastaan. Ekalla istunnolla päästiin BBO-lähetykseenkin ja siitä kirjotettiin sitten myös bulletiiniin juttu sen perusteella mitä raamassa näkyi. Mun ja Ilonan pöydässä oli vanhahko rouvahenkilö operaattorina joka ei oikein pysynyt jaossa mukana, joten se pelaili kortteja välillä miten sattuu eikä kuten pöydässä pelattiin. No se ei onneks bulletiinia sen enempää pilannut, kun se analyysi oli muutenkin ihan päin mäntyä. Lueskeltiin sitä seuraavana iltana hotellilla ja naureskeltiin varsinkin jakoa 6.


Etelän kuulemma piti menettää yöunensa, kun lähdin ruutukympillä ja se voitti ekan tikin. Kirjottajan mukaan se piti laistaa ja toivoa, että herttaässä on Ilonalla idässä ja se ois ainut toive kotipeli. Muuten hyvä, mutta eihän se mikään kotipeli oo silloinkaan kun jatkan ruutuysillä ja Ilonalle jää vielä yksi ruutu jolloin päästään napsimaan kaikki ruututikit. Nytkän pelinviejä ihan oikein voitti sen tikin ja hänen toiveensa siitä, että herttaässä on mulla, ruutuässä kumminkin Ilonalla taikka ruutu tasan ei tällä kertaa toteutunut ja saatiin yksi pieti. Että semmoset yöunet meni sitten siinä jaossa.

Aika tasaisesti vedettiin vaikka imppejä lentelikin molempiin suuntiin vauhdilla. Kaks ensimmäistä sessiota hävittiin hieman ja kolmas voitettiin hieman. Tällä kertaa loppukiri jäi pois kun vikakin setti hävittiin ja kokonaisuudessaan jäätiin 22 impiä perään. Tuuri tavallaan senkin ratkaisi, kun pojat olivat tarjonneet hyvän slammin jonka meiän vastustajat jättivät tarjoamatta, mutta koska ruutumaski ei käynyt niin siinä meni 13 impiä sen sijaan että olisi tullut 13. Eli jos maski ois käynyt niin oltais oltu jatkossa. Vaikka eihän se tietenkään ihan suoraan näinkään ole, kun kaikki jaot ja tulokset kuitenkin seuraaviin jakoihin alitajunnan tasolla ja voi olla, että jossain toisessa jaossa joku meistä tai vastustajista olisi tehnyt jossain seuraavista jaoista jonkun toisenlaisen valinnan. Lopputuloksena kuitenkin sijoitus 5.-8. mikä on jo ihan hyvä. Vaikka parempikin olisi kelvannut...

Päädyttiin siis pelaamaan kolme päivää sitä BAMia jota parhaamme mukaan koitettiin välttää. Ilona ei oikein ymmärtänyt meidän muiden inhoa BAMia kohtaan ja oli melkein iloinen kun sitä pääsi pelaamaan. Hermanni taas oli eniten kahden pöydän parikisaa vastaan. Pelit ei kuitenkaan sujuneet mitenkään erityisen hyvin, varmaankin just sen takia ettei hirveemmin kiinnostanu. Mutta viimeisenä päivänä kun yllättäen päästiin A-finaaliin alettiinkin vetämään taas hienosti. Ekassa istunnossa otettiin 25 pistettä kun 32 oli maksimi. Toinen istunto oli vähän takapakkia kun tuli 15/32. Viimeisen setin 19/34 ei sitten riittänyt enään. Lopputuloksena 8 sija, mutta koska kisa oli tosi tiukka niin 2 pistettä lisää olisi riittänyt mitalisijaan.

Loppumatkaan siis sisältyi pientä pettymyksen tunnetta, mutta kyllä kaiken kaikkiaan oltiin kaikki tyytyväisiä matkaan. Oli tosi kivaa pelata Ilonan kanssa. Oli myös tosi ihanaa palata takaisin kotiin, kun ottaa tommoset matkat voimille varsinkin kun nukkumiset sijaan tulee hengailtua muiden junnujen seurassa tai juteltua ja laulettua huonetovereiden (lähinnä poikien kanssa kun Ilona simahtaa aikaisin) kanssa. Mutta lähteminen silti harmitti, kun tosi mahtavia noi reissut on. Varsinkin kun tuli taas hankittua uusia kavereita...

Viimeinen ilta (ja Ilona taas piilossa)

Neljä hölmöä eli kadonneen padan arvoitus

Pari viikkoo sitten tekstissäni kirjotin, ettei Kippari osais jaoista kirjottaa, vaikka nättejä tarinoita kertookin. Sain siihen Kipparilta ...